Monsterboard

Satusetä Hunger - *PALUU* LAPIN HIRVIÖT 164&165 9.4.2013!

Fanien Lordi-maailmaan sijoittuvia novelleja (short stories), tarinoita ja muita tuotoksia.

Moderators: psyanide, Hemitys

Postby Hunger » Sat Dec 04, 2010 7:04 pm

LAPIN HIRVIÖT
161

Aggression



Awan hymy kertoo jo kaiken siitä, mitä hänen päässänsä tällähetkellä liikkuu. Tuska on jäänyt nyt hetkeksi taakse, ja olo on mitä yllättynein. Koko Lordin tiimi on nyt astunut helvetin lailla huoneeseen, ja sanattoman sopimuksen lailla kaikille on selvää, että kohta tulee ruumiita. Awa nostaa itsensä seisomaan, ja hän valmistautuu vuodattamaan miljoonat kysymykset joita hänellä on. Backbone kuitenkin nostaa etusormen Awan huulille. Awa on hetken ihmeissään, mutta jää kuuntelemaan, kun Mr.Lordi aloittaa puheen:
"Jumalauta, luulitte varmaan, pentele, että ollaan pois pelistä?"
Jätit tuijottavat niin hämmästyneinä toisiaan, kuin kuollut voi olla.
"Se on paskapuhetta se!" Lordi tokaisee, ja nostaa tapparaansa ylemmäs. Se toimii kuin sodanjulistuksena, ja jätit jo lataavat haulikkoja.
"Backbone, vie Awa taaemmas.. tästä tulee rumaa." Lordi sanoo, ja viitoo muitakin siirtymään taaemmas. Lordi puree hampaansa yhteen, ja rutistaa kulmansa kurttuun. Hän ei aio jäädä luotien silpomaksi.

Kuluu kuolemanhiljainen hetki. Kukaan ei liiku, ja hiljaisuuskin pysähtyy paikalleen katsomaan taistelua. Laukaus. Luodit syöksyvät Lordia kohti, kuin kissa hiiren kimppuun. Lordi hyppää ilmaan viitta selkänsä takana liehuen. Hän näyttää jättiläismäiseltä lepakolta noin ilmaan hypätessään. Pitkä, repaleinen varjo lankeaa jättien ylle, ja Lordi liitää ilman halki näitä kohti. Mutta yllätyksekseen, ennenkuin hän ehtii reagoida yhtään millään epätoivoisella liikkeellä, toinen jäteistä tarraa tätä kurkusta. Se roikuttaa Lordia korkealla ilmassa. Ilma tuntuu karkaavan hänen keuhkoistaan, ja pelko sekoittuu hänen kuristuneiden, sinisten kasvojensa sekaan epätoivoisena ulinana. Ensimmäistä kertaa elämässään Lordi tuntee kipua. Hänkin tajuaa suoraan sen johtuvan tästä todellisuudesta, missä entisen maailman lait eivät ole voimassa. Täällä Lordi ei ole kaikkien pelkäämä, kävelevä keskitysleiri ja pirun vävy.
Täällä hän on helposti liiskattava kärpänen, eikä lepakko. Sitten kuuluu astetta järeämpi laukaisu. Nyt se ei vain kuulosta ohjukselta, vaan sehän se on! Mutta se lentääkin jättejä kohti. Kuin järeät patsaat ne molemmat kaatuvat maahan kasvoilleen, ja se toinen irroittaa otteensa Lordista. Lordi liukuu selällään kohti kotijoukkoja. Hän näkee lattiatasolta edessään seisovan Oxin, ja ei myöskään olla huomaamatta järeää sinkoa, mitä tämä pitelee virnistellen hyppysissään. Paksu savuverho leijailee aseen piipusta ulos.
Mutta samassa ovesta astelee ulos pitkä, hoikka hahmo varmin askelin. Tämän päässä on pieni, tummanruskea knalli, jonka soljesta roikkuu irrallaan korpin sulka. Tällä on musta luotiliivi päällään, ja suorat, mustat juhlapuvunhousut, joiden alta pistävät esiin juhlalliset siipikärjys kengät. kädessään tällä on muskettipyssy, mutta sen piippu osoittaa lattiaan. Lordi katselee miestä tarkkaan. Pian hän huokaisee hämmästyksestä; miehellä on eräs hyvin tutuksi käynyt merkki luotiliivin rinnuksissa... kaikki muutkin näyttävät tunnistavan sen siinä samassa, kun ovat hetken miettineet Lordin ihmetystä. He kaikki tunnistavat sen aikaisemman vihollisensa Flodin rikollisliigan tunnukseksi; "Biohazard" merkki, jonka keskellä on halkeileva pääkallo punaisella taustalla.
"Ei helevetti, taasko näitä miehiä?" Lordi sanoo. Kukaan ei ole varma, onko se tarkoitettu kysymykseksi, mutta selvää on, että vastaus tulee olemaan hyvin mielenkiintoinen.

JATKOA SEURAA!
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Postby Hunger » Sun Dec 05, 2010 10:41 pm

LAPIN HIRVIÖT
162


Departure


Hahmon suipot silmät hehkuvat joka sekunti eriväreissä. Tämä luo hyvin häiriintyneen olemuksen hahmon kasvoille, sillä ne ovat muutoin täysin elottomat, suu on kuin ommeltu kiinni, ja kalman kalpeilla kasvoilla lainehtii käärmeiden tavoin syviä, repaleisia arpia. Yksi asia on huomiota herättävä; hahmon otsassa on neljän pienen ristin muodostama, yksi kokonainen risti. Kuvion keskellä on naula, painuneena syvälle hahmon otsalihaan kiinni.Pian hahmo napsauttaa näpäkästi sormiaan. Hetken napsauksen ääni kimpoilee huoneessa, hetken hiljaa, hetken kovempaa. Pian huoneen seinät "murenevat", ja ne alkavat rätistä. Näky on kuin televisiossa oleva lumisade. Lordilaiset silmäilevät muuttunutta tilaansa nyt hyvin ihmeissään. Nyt hahmo napsauttaa uudestaan sormiaan. Lordi varautuu pahimpaan, sillä nyt huone alkaa järistä. Mitään kovin karmeaa se ei onneksi teetä, mutta huone pitenee. Huoneen toisella puolella seisovat siirtyvät kauemmas, ja huone muuttuu pitkäksi eteissaliksi. Lordi ja kumppanit ovat ällistyneitä. Kaksi suurta jättiä alkaa lopulta väristä, ja heidän kehonsa välkkyy sateenkaarin väreissä, kunnes lopulta pelkkänä valkoisena. Pian jätit murenevat kasaan, ja heidän muruistaan rakentuu kymmeniä, hiukan pienempiä sotilaita. Niillä on kalpeissa, langanlaihoissa ja luisissa käsissään aseinaan sirpit.

Lordi hypähtää ylös lattialta, ja Ox siirtyy etulinjalta muiden Lordilaisten sekaan. Kalma nostaa haulikkonsa, Magnum pistoolin, Ox sinkon, Enary miekan, Lordi tapparan ja muut nyrkkinsä. Kukaan ei liiku, jokainen liike voi olla harkitsematon... pian kuitenkin vihollisjoukko etenee rivissä, sirpit edessään. Ox menee maahan kontalleen, ja osoittaa sinkollaan suoraan kohti vihollisrintamaa. Hän laukaisee, ja lentää järinän voimasta hiukan taaemmas, ja horjahtaa Kalman ja Kitan väliin. Ohjus räjähtää taaimmaiseen joukkoon, ja niistä kolme kuolee, ja neljä lentää rähmälleen. Ruuti ja kuolema tuoksuvat huoneessa, tosin niitä ei erota pelon ja veren katkusta. Tuntuu, että kaikki ovat tulleet hulluuksi. Mitä varten Lordi, tuo viaton, hirviöistä koostuva hard rock yhtye on ajautunut rinnakkaiseen maailmaan, jossa jokainen olento haluaa tappaa heidät? Vastausta ei jäädä selvittelemään, kun kymmenen viholaista hyppää ilmaamyöten Lordin päälle. Sirpit heiluen ne raatelevat hänen panssariaan hajalle. Ne käyvät päälle kuin koneet, ilman pelkoa kuolemasta. Sen Lordi heille kuitenkin suo; hän ravistelee raskaat olennot päältään, ja iskee yhtä siinä samassa tapparalla kasvoihin. Yhden päälle tämä astuu, ja toista tarraa avokämmenellä kasvoihin.. ja puristaa sormensa syvälle tämän lihaan. Veri pakenee Lordin sormienvälistä maahan, ruumiiden sekaan vellovaksi lätäköksi. Ensimmäinen hyökkäys torjuttu.Mutta samassa ovesta astuu joukko rynnäkkösotilaita kilpineen ja konepistooleineen.. kaikilla Biohazard tunnus kilvissään.. ainoa hassu juttu näissä vain on se, että ne ovat zombeja.. hahmoja, jotka Lordi on jo aikaisemmassa taistelussa surmannut. Ne asettuvat riviin aseet tanassa. Nyt kuitenkin Kalma posauttaa luotisateen vihollisia kohti, ja Kita ryömii luotien turvin valmiina tekemään selvää selvinneistä. Mutta sitten jotain tapahtuu; pitkä hahmo ilmestyy Kitan selän taakse.

Kita ei ennätä kääntyä katsomaan uhkaajansa silmästä silmään, vaan ilmaa halkoo terävä ruksahdus. Kuin risukasan katkeaminen. Huone välkkyy hetken punaisena, ja seinille tulee teksti: "Player 5 lost the game"
Kita kaatuu maahan. Hahmo paljastuu juuri huoneeseen astuneeksi, salaperäiseksi "isännäksi" luotiliiveineen ja musketteineen. Tämä pitelee kädessään Kitan panssarinpaksua selkärankaa. Lordilaiset eivät edes tajua tätä, vaan ovat hetken ihmeissään. He eivät ole varautuneet tähän, he eivät voi käsittää tätä. Se on näky, houre... sen on oltava.
Pian Lordi tajuaa ensimmäisenä tosiasiat; Kita on pois pelistä. Lordi karjaisee, ja hänen punaiset silmänsä suorastaan syttyvät soihduiksi. Lordi hyppää ilmaan lepakon lailla, ja liitää ilman halki vihollisia kohti.
Rynnäkkötiimi aloittaa tulituksen, ja luodit lentävät ilman halki kuin kuolemaa niittävät sapelit. Lordi väistää luoteja taidokkaasti, vaikkakin niitä toki osuu häneen. Hän ei välitä. Torahampaat esillä ja naama vihasta irveeseen vääntyneenä hän välittää nyt vain joukkotuhosta. Viimeinen taistelu on alkanut.


JATKOA SEURAA!
Last edited by Hunger on Fri Mar 22, 2013 12:30 am, edited 2 times in total.
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Postby Hunger » Sun Dec 12, 2010 7:00 pm

Lapin Hirviöt
163



Sacrificial


Lordi laskeutuu ilmalennoltaan maahan, ja lattia vavahtelee hirmuisen perkeleen jalkojen alla. Kitan juuri surmannut hirviö silmäilee Lordia silmästä silmään. Kahden maailman suurimmat vaihtavat nyt katseitaan. Pikkuhiljaa loputkin Lordin tiimistä ovat heränneet siihen tosiasiaan, että Kita makaa juuri nyt kuolleena Lordin jalkojen juuressa. Tämä sisäinen älähdys purkautuu ulos kyyneleinä, toisilla taas kunnioittavan hiljaisella katseella. Awa itkee Kalman käsivarsia vasten, ja Amen silittää tämän hartioita. Ox tuijottaa vain lattiaan puristaen kätensä nyrkkiin. Hän on miespuolisista ainut, joka päästää muutaman kyyneleen.
Lordi puristaa hampaansa tiukasti yhteen. Hän tuntee ylitsekiehuvaa raivoa, jota hän ei halua eikä pysty pitelemään enään sisällään. Lordin ympärille alkaa rakentua verenpunainen aura, jonka sisällä liekit lyövät joka suunnalle. Lordin demonin siivet nousevat koristamaan hirviöheimon johtajan selkämystä, ja taivaita kurkoittelevat sarvet muuttuvat käyriksi ja pitenevät huomattavasti. Samassa myös Lordin tappara on muuttunut pitemmäksi kuin Lordi itse. Tämä pirullisuuden ruumiillistuma kerää kaikkien huoneessaolijoiden katseet tiukasti tähän infernaaliseen olemukseen.
"Lordin pahuuden voimat ovat nyt ruumiillistuneet ja ottaneet kokonaan Lordin valtaansa. Hän ei ole enään pelkkä puolidemoni ja puoli peikko, vaan nyt kokonaan demoni sanan pirullisimmassa merkityksessä."
Lordilaiset kääntyvät katsomaan Magnumia, joka on astunut huoneen perältä heidän luokseen. Awa tuijottaa häntä ihmeissään, jonka jälkeen hän katsoo taas huoneen toisellapuolella seisovaa hirmuolentoa.
Lordi kohottaa tapparansa korkealle, ja iskee sen terän kohti vastustajaansa. Hän ehtii hypätä pois Lordin raivon tieltä, ja tapparan terä viiltää lattiaan syvän uran. Väistön ohella tämä ilkimys hyppää Lordin selän taakse, ja ampuu musketillaan tätä kohti. Luoti hukkuu Lordia ympäröivän auran liekkeihin, ja sulaa tuhannen tomuksi. Hahmo on yhtäkkiä hyvin ihmeissään, ja Lordi potkaisee tätä samalla kun kääntyy kasvotusten vihollistaan kohti. Isku ei vain tunnu, vaan se näkyy kipinöinä, jotka puskevat Lordin saappaiden pohjasta. Vastustaja lentää pitkälle pitkin huonetta, muttei aivan Lordilaisten luokse.
Lordia ympäröivät liekit suurenevat, ja muuttuvat tornadoksi hänen ympärillään. Maahan lyöty hahmo peitää häikäistyneet silmänsä ja katselee kauhuissaan edessään liekehtivää vihan ruumiillistumaa.
Liekkitornado tulvii huoneen läpi haudaten pakoon yrittävän hahmon kokonaan alleen. Lordilaiset huutavat kauhusta, kun liekkumeri on vähällä haudata heidät alleen. Mutta sitten he huomaavat sinisen, puhtaasta energiasta koostuvan muurin heidän edessään. Se pitelee juuri ja juuri helvetin syvyyksistä manattuja liekkejä. Lordin tiimi katsoo ihmeissään Enarya, jonka miekan kärjestä sädehtii salamia, jotka ylläpitävät tuota muuria. Kaikki huokaisevat helpotuksesta. Liekit vetäytyvät takaisin Lordin ympärille "viitaksi". Pian huoneen seinät välkkyvät punaisena. Värin keskellä erottuu teksti:"DANGER! DANGER! GATE 6.6.6 OPENED!"
Hetken huone ei välky... lattialla olevan liekkimeren sisältä puskee ylös valtava, ikäänkuin mustan öljyn seassa vellova hahmo. Sen silmät kiiltävät kaikissa mahdollisissa väreissä, ja myös sellaisissa, jota Lordin ulottuvuudessa ei ole. Hahmo on kasvanut jo isommaksi kuin Lordi, ja sen iho kuplii tuota mustaa ainetta.. kukaan ei ole oikein varma, mitä se on, kunnes Enary avaa suunsa:
"Tuo hahmo näyttää koostuvan kokonaan pahuuden aineellistumasta, mustasta tulesta. Kohtasin saman aineen ensikertaa käydessäni Valhallassa, ja on lähes mahdottomuus, että tuo hahmo koostuu puhtaasti siitä!" Kaikki ovat entistä enemmän hämillään, ja Awa suorastaan pelkää jo taistelun olevan kuolettava heille kaikille.
Tuo hahmo nostaa pitkän, mustaa tulta liekehtivän kätensä kohti Lordia, ja hetkessä suuri aalto pyrkii tätä kohti. Lordi on hetken hämillään, mutta onneksi reagoi melko pian. Hän nostattaa liekkimuurin eteensä suojaksi. Mustat liekit sekoittuvat Lordin raivon aineellistumaan törmätessään niihin. Kuuluu kevyt suhahdus, ja hetken huoneessa vallitsee hiljaisuus. Sitten suuri räjähdys pyyhkäisee koko huoneen kappaleiksi, ja kauhunhuudot sakeuttavat ilman katkeralla tuskalla.


Awa avaa silmänsä. Hän näkee vain mustia ja punaisia liekkejä kaikkialla. Palaneen lihan haju kärventää ilmaa, ja joka paikkaan sattuu. Awa nousee vaivalloisesti istumaan, ja katselee ympärilleen. Talo jonka sisällä he ovat olleet viimeisen ikuisuuden, on nyt kadonnut. He ovat nyt siirtyneet tyhjyyteen, jossa kuitenkin kaikki mahdollinen on liekeissä. Mustat ja punaiset liekit kilpailevat keskenään. Awa katsoo ylös kohti taivasta, ja siellä Lordi sekä tämä pahuudesta rakentunut hahmo taistelevat taioin, asein ja nyrkein. Jokaisesta osumasta puskee kipinöitä ja liekkejä ympäristöön maalaten sitä mustan ja punaisen syvemmäksi sekasotkuksi. Hän katsoo ympärilleen, ja kauhistuu. Magnum makaa muutaman metrin päässä hänestä, avaruuskypäränsä pirstaleina, ja tämän jalat ovat vähän kauempana isäntäruumiistaan. Koko Magnumin ruumis on punaisten liekkien peitossa. Tämän lähellä Enary makaa omaan miekkaansa seivästyneenä, ruumis mustissa liekeissä. Kitan ruumis on siinä missä Kita kuoli. Mutta kaikista järkyttävintä lie se, että Kalma makaa Awan vieressä kädet irronneina, rinta auki revittynä ja puoli kehoa mustien ja punaisten liekkien syleilevänä. Awa itkee, mutta liekkien kuumuus kuivattaa kyyneleet hänen poskilleen. Awan voimat ovat vähissä, hän on uupunut eikä kykene ajattelemaan selvästi. Hän katselee, onko häneen itseensä tullut mitään haavoja. Ei ole, hänon kunnossa.
"Awa! Kiitos ja ylistys olet hengissä!" Oxin matala ääni kantautuu juoksuaskelten seassa. Awa kääntyy vaivalloisesti katsomaan taakseen. Ox ja Amen juoksevat häntä kohti. Kummatkin ovat iloisia, mutta he ovat selvästi epätoivosta sekaisin. Kummatkin heittäytyvät syleielemään Awaa.
"Luojan kiitos jäit henkiin! Me luulimme että he tappoivat sinutkin!"
"M-mitä? Siis mitä täällä oikein tapahtuu.." Awa ihmettelee ääneen, tarkoittamatta kysymystä kummallekkaan.
"Se räjähdys ilmeisesti sai sinut tajuttomaksi. Hetki räjähdyksen jälkeen, he alkoivat taistelemaan. Jostain kumman syystä, surmansa saivat myös osa meistä... Lordin ja tuon.. tuon.. olennon aurat ovat niin vahvoja, että ne hyökkäsivät myös meidän kimppuumme..." Amen aloitti.
"... ja me kaksi juoksimme pakosalle. Pelkäsimme että sinäkin olet kuollut, mutta uskomatonta; olet hengissä!". Awa käsittää olleensa hetken tajuttomana, ja sillä välin muutama toveri lisää on kaatunut.
"Kalma.. Kalma on..." Awa yrittää saada suustaan sanoja oikeassa järjestyksessä.
".. kuollut. Me tiedämme. Ja olemme pahoillamme..." Ox sanoo.
Kaikki kolme katsovat avuttomina korkealla ylhäällä taistelevia voimia, ja toivovat että tämä hulluus loppuu.


JATKOA SEURAA!
Last edited by Hunger on Fri Mar 22, 2013 12:30 am, edited 2 times in total.
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Jouluspesiaali!

Postby Hunger » Fri Dec 24, 2010 2:31 pm

HUOMAATHAN, ETTÄ TÄLLÄ TARINALLA EI OLE OSAA EIKÄ ARPAA TULEVIIN LAPIN HIRVIÖT OSIIN, TÄMÄ ON JOULUN KUNNIAKSI TEHTY ERIKOISJAKSO!
HYVÄÄ JOULUA KAIKILLE!

VERENPUNAINEN JOULU
__________________


Kita avaa silmänsä. Hänen sänkynsä hirret ovat kylmiä ja suorastaan pistelee huonosti nukutun yön jälkeen. Kita valvoi koko viime yön tietäen, että tänään on...
"J-O-U-L-U-A-A-T-T-O!" Kita karjaisee. Hän siirtää peiton tieltänsä, ojentaa kätensä ilmaan reilusti haukotellen, ja laskeutuu kylmälle lattialle. Kevyt ja hento valontuike kurkottaa ikkunanläpi, ja osoittaa valokiilan lailla Kitalle reitin huoneensa ovelle. Kita kävelee innoissaan, mutta silti aavistuksen pelokkaasti. Hän ei halua herättää muita vielä.
Mutta ei se johdu mistään hyväsydämisyydestä, Kitalla on ollut suunnitelmissa avata jo lahjansa jotta pääsisi tutkiskelemaan niitä ensimmäisenä. Tätä ajatellessaan Kitalle tulee pakostikin haikea olo muistaessaan menneisyytensä joulut. Pian Kita kuulee terävän ja ivallisen rykäisin selkänsä takaa. "Voi hitto.." Kita kuiskaa hiljaa, sillä voi jo arvata kuka hänen selkänsä takana rykii. Kita kääntyy hitaasti olat lytyssä. Kyllä, Amen virnistelee kädet puuskassa, olka kevyesti käytävän seinään nojaten.
"Minne matka?" Amen väläyttää terävän hymynsä ja velmun ilmeen. Kita kihisee raivosta, mutta yrittää silti pysyä tyynenä.
"Ö-H.. T-U-L-I V-E-S-S-A-H-Ä-T-Ä.." Kita sanoo kevyesti tietäen, että Amen ei usko tuota. Mutta yrittänyttä ei laiteta. Amen räkäisee terävän naurun ilmaan, mutta kuitenkin lyhyehkön ja hiljaisen, etteivät muut herää. Kita yrittää nopeasti sanoa jotain terävää.
"No mitäs sinä sitten täällä teet?" Kita luulee heittäneensä oikein ovelan vedon.
"Samaa kuin sinä." Amen sanoo. Kita yllättyy, ettei Amen edes yritä valehdella hänelle.
Kumpikaan ei sano sanaakaan. Molemmat tuijottavat toisiaan vahdaten. Mutta sitten Kita tekee ensimmäisen liikkeen. Hän lähtee juoksemaan rappuja alas.
"Älä yritäkkään, pentele!" Amen karjaisee ja juoksee pitkin askelin Kitan perässä.
"Minä olin ensin!" Kita sanoo ja on juuri hyppäämässä kaiteen yli joulukuusen luokse. Mutta sitten, suuri varjo pyyhkäisee hänen ohitseen. Amen hyppää ilman halki kähättäen räkäistä nauruaan. "
"H-E-I! E-I O-L-E R-E-I-L-U-A!" Kita mylvii. Amen vain virnuilee mojovasti ilmaliidonsa aikana, kunnes avatessaan silmät huomaa kauhukseen, että hän lentää suoraan päin joulukuusta!
"Voi saata-" Amen aloittaa, mutta osuu suoraan kuusen latvaan. Amen pitelee tiukasti kiinni kuusen latvasta.
"M-I-T-E-N K-Ä-V-I?" Kita kysyy varovaisesti. Amen nostaa päänsä takakenoon, avaa suunsa puhuakseen, mutta sieltä lentää vain kymmeniä neulasia.
Kita tirskuu hetken, mutta puhkeaa sitten suureen kähisevään nauruun.
"Ei ole hauskaa, turpa kiinni!" Amen karjaisee kuusen latvasta. Mutta sitten hänen ilmeensä vakavoituu, kun kuuluu raksahdus.
Kitakin tajuaa tapahtuneen, ja perääntyy hiljaa taakseppäin. Joulupuu keinuu uhkaavasti, ja kaatuu kohti Kitaa.
Amen karjuu kauhuissaan, ja Kita laukkaa äkkiä pois alta. Raskas, kattoon asti ulottuva joulupuu kaatuu jykevästi maahan. Siitä kuuluu kittettävä ääni, ja lattiahirret tärisevät. Muutama astia tippuu kaapista alas rikkoutuen.
"JA MITÄHÄN VITTUA?" Vihainen murina vavisuttaa Amenia ja Kitaa, ja Kita hyppää nopeasti sohvan taakse piiloon. Amen taas makaa kuusen alla peläten pahinta... Mr.Lordia. Lordi nimittäin seisoo kädet puuskassa aivan portaiden yläpäässä, silmät verenpunasta hohtaen. Hänen takaansa erottuvat myös muut paikalle ihmeissään saapuneet hirviöt.
"Meidän joulukuusi!" Awa huokaisee ja katselee surullisenhullua näkyä alakerrassa.
"A-M-E-N A-L-O-I-T-T-I!" Kita huutaa sohvan takaa pää visusti lattiassa piilossa.
"Ihan sama kuka aloitti, mutta kuka nyt tuon nostaa ylös?" Lordi karjaisee.
Samassa Ox kävelee alakertaan haukotellen. Hän nostaa kuusen yhdellä kädellä takaisin paikalleen, ja kaikki katsovat häntä ihmeissään. Amen istuu lattialla tuijottaen.
Ox kävelee sitten keittiönpuolelle, ja laittaa kahvia. Sieltä kuuluu myös sanomalehden avauksen ääni. Lordi kohauttaa olkiaan, ja astelee alakertaan viitta takanaan kevyesti liehuen. Awa ja Kalma kävelevät hänen perässään, ja heittäytyvät sohvalle. Tosin Awa hiukan säikähtää, kun Kitan pää pistää pehmustyynyjän alta uteliaana.
Amen nousee hölmissään lattialta, ja punastellen astelee pienelle jakkaralle.
"Se on, saatanat, joulu!" Ox mörähtää kahvin hörppäyksensä alta.
Muut nyökkäilevät, ja iloinen ilmapiiri valtaa huoneen.
Toverukset heittelevät huulta, syövät kinkkua ja juovat kuumaa glögiä.
"Kelpaa keikkailla koko vuosi, kun nyt saa kerrankin pöydän koreaksi!" Amen mumisee suuren kinkkupalansa seasta, mussutellen vuoroin piparia, vuoroin torttua ja vuoroin glögiä siemailen.
Kita nyökkäilee iloisena, ja jopa ylin perkele hymyilee parta piparinmurusia solkenaan. Lordi kävelee hakemaan lisää glögiä mukanaan tyhjä, murusia aaltoileva lautanen. Juuri kun Lordi on kaatamassa kahvia vihreään, tilavaan kuppiinsa (missä lukee I love Mom suurin, pinkein kirjaimin), niin puhelin pirisee. Lordi murahtaa suustansa sylkeä ja murusia, ja vastaa puhelimiin.
"'Jellou?" Lordi aloittaa pirteästi. Pian muut katselevat häntä ihmeissään, kun hänen ilmeensä alkaa olla jo kuin happaman sitruunan syöneellä.
"AIJAA? AIJAA? NIINKÖ TEET? KUULES MULKKU, JÄÄ SINÄ SINNE KESÄMÖKILLESI PIKKUMIESTEN KANSSA, MINÄ PIDÄN SEN REEN KUULE!"
Awa katselee jo todella ihmeissään, ja yhtäkkiä Ox huokaisee haudaten kasvonsa pöytään.
"Mitä?" Kalma kysyy Oxilta.
"Kerro nyt mikä on vialla?" Awa kehottaa Oxia nykien tätä hiuksista.
"Se on todella pitkä ja säälittävä tarina... noh, viime Jouluna Lordi lainasi Joulupukin rekeä, koska se meidän keikkapaku hajosi sinne Turkuun.."
"Perkeleen Turkulaiset!" Amen kiroaa, mutta hillitsee itsensä huomatessaan muiden toljottavan häntä vihaisina.
"..niin, ja Lordi ei näköjään aio palauttaa sitä." Ox viimeistelee sydäntäsärkevän tarinan.
"Mutta miks ihmeessä! Koko Jouluhan menee pilalle!" Awa ihmettelee.
"Ehkä se on tarkoituskin!" Lordi mylvähtää keittiöstä. Kaikki kääntyvät katsomaan monsteriherraa naamat kysymysmerkeiksi vääntyneinä.
"Miksi ihmeessä haluat pilata joulun?" Awa kysyy, niinkuin se olisi suurikin mysteeri; hänhän puhuu juuri lapsia aamiaiseksi syövän, ämmiä popsivan kävelevän keskitysleirin kanssa!
"Minulla on siihen omat syyni.." Lordi murisee, ja alkaa tyhjentää pöytää herkuista. Kita on juuri haukkaamassa koko kinkun pöydältä, kun Lordi nappaa sen tämän kuonon edestä kuin mikäkin maailmanomistaja. Kitan leuat haukkaavatkin sitten pöydän käyttökelvottomaksi, ja Kita alkaa poistella tikkuja ikeniensä välistä ääneen kiroillen.
"Anyway, Joulupukki taitanee lähettää iskujoukkonsa tänne tuota pikaa, nyt mainitakseni..."Lordi sanoo pyöritellen peukaloitaan, samalla tuijotellen olkansa yli keittiöön.
"Jaa mitä?" Awa kysyy ihmeissään.
"Älä huoli, tuskin sen vanhan ukon tontut NIIN voimakkaita on?"Kalma lohduttaa hieroen Awan olkia.
"Tjaa.. mitä nyt osaavat käyttää lapin taikoja ja ovat yhteydessä puolustusvoimien aseisiin.." Lordi sanoo nyt vielä entistä enemmän viattomana.
"Saatana! Hukka meidät perii!" Amen sanoo hypäten pöydän äärestä niin äkisti, että tuoli hänen takanaan kaatuu maahan.
Pian mökki alkaa jyristä, ja astiat tippuvat kaapista lattialle perhosten lailla, mutta raskaina kuin kivet.
"Nyt se alkaa." Ox sanoo noustessaan pöydästä, ja ottaen sinkonsa pöydän alta.

Ox avaa kotioven, ja tähyilee varovaisesti ympäristöönsä. Metsän seasta raivautuu lumenvalkoisia panssarivaunuja, ja niiden ympärillä tonttuja taikakaluineen ja haulikoineen.
"Perkele!" Ox karjaisee niin että sylki lentää tämän rinnuksille, ja laukaisee sinkonsa. Ohjus lentää suoraan yhtä panssarivaunua päin, ja räjähdys julistaa sodan alkaneeksi.
Monsterit ravaavat ulos, ja syöksyvät tonttujen kimppuun. Salamat, sähköiskut, liekit ja muut magian tuottamat ilmiöt riepottelevat Lordilaisia, mutta siinä samassa myös verisiä tontturaatoja lentää nättiin sievään kasaan keskelle talvista tannerta, jota verenpuna leimaa.
"Haa! Tonttujoukot alkavat keventyä, ja niillä loppui toimivat panssarivaunutkin!" Kalma tokaisee hetken taistelun jälkeen.
Pian, äkillinen tuulenpuuska sylkee tantereella seisovat syliinsä.
"K-A-T-S-O-K-A-A!" Kita huutaa sormi osoittaen kaatuvien kuusten latvojen suuntaan. Karmea jyrinä tärisyttää maata, ja Lordi katsoo itsevarmana kohti puiden yli kohoavaa, jättiläishirviötä.
"Kappas, Iku-Turso ja Joulupukki!" Lordi karjaisee, puristaen kätensä tiukasti tapparansa ympärille.
Joulupukki istuu valjastetun mertenhirviön päälaella, kädessään haulikko.
"Nyt palautat rekeni kiltisti, tai käy köpelösti!"
"Anna tulla vaan!" Lordi karjaisee, ja hyppää ilmaan. Lordilaiset ihmettelevät, kun Lordi alkaa lentää siivillään kohti Joulupukkia ja tämän "lemmikkiä".
Joulupukki laukaisee haulikkonsa, mutta panos lentää ohi Lordista niin että rämisee. Lordi huitaisee tapparallaan, ja saa sivallettua Iku-Tursolta korvan irti. Joulupukki puolestaan nostaa kätensä kohti Lordia, samalla kun Lordi yrittää tehdä uutta iskua. Pukin käsien ympärille alkaa hehkua mustat aurat, ja niistä lähtevät mustat ketjut kahlitsevat Lordin.
Lordi rimpuilee, mutta alkaa pian ladella unohtunutta kieltä mustilta huuliltaan. Lordin silmät muuttuvat violeteiksi, ja pian Iku-Turson kaula katkeaa. Tämän mukana Joulupukkikin tippuu alas lumikasaan, ja jää liikkumatta.
Lordi vapautuu loitsusta, ja naureskelee ylpeänä teostaan.
"Hää, tapoinpa sinut, paskiainen!" Lordi naureskelee.
Mutta samassa hänen selkänsä taakse hiipineet varjot tarttuvat häneen, ja sitovat tiukasti maahan.
"Mitä himputtia?" Lordi mylvii, mutta huomaa, että Ox ja Kalma sitoivat hänet maahan.
"Miksi te näin teette?" Lordi ihmettelee.
"Kerro sinä, miksi surmasit joulupukin!" Ox murisee vihaisena.
"Noh.. olkoon periksi." Lordi huokaisee, ja aloittaa tarinansa.

"Pienenä piruna, minä en saanut koskaan ainuttakaan lahjaa! Joka vuosi toivoin salaa saavani lahjoja, vaikka teinkin paljon ilkeitä tekoja. Niinpä mie aattelin, että olisi tullut aika kostaa tuolle mulkulle!" Lordi murahtaa Oxille ja Kalmalle. Molemmat ihmettelevät, ja huokaisevat tilanteen ikävyyttä.
"Kuka nyt jakaa kaikki lahjat ?"Awa kysyy.
"N-I-I-N-P-Ä! K-Y-L-L-Ä M-Ä H-A-L-U-A-N L-A-H-J-O-J-A!" Kita murahtaa Lordille syyttävästi.
"Älkääs vielä heittäkö toivoanne, mulla on idea!" Ox murahtaa virnistellen pirullisesti.

Illalla, Tampereella, Heikki ja Maiju odottavat Joulupukkia piilossa sohvan takana.
"Ääh, tuleekohan se Joulupukki ollenkaan?" Maiju kysyy Heikiltä.
"Ssh!" Heikki hyssyttelee.
"Ei saa metelöidä, muuten vanhemmat herää!"
"Okei..." Maiju mumisee nolostuneena.
"Hei! Kuuletko?" Heikki kysyy, ja osoittaa takkaan.
Pulska, parrakas hahmo saapuu itsekseen mumisten piipusta.
Hahmo kävelee olohuoneen keskelle, ja laskee säkin kuusen viereen.
"JOULUPUKKI!" Heikki ja Maiju riemuitsevat, ja juoksevat halaamaan pukkia.
"APUA!" Lapset rupeavat kiljumaan, kun huomaavat musta partaisen, pitkäkyntisen hirviön seisovan heidän olohuoneessaan.
"Öhh.. hyvää joulu vaan piltit!" Lordi yrittää sanoa somasti.
Lapset näyttävät säikähtäneiltä, ja alkavat itkeä.
"Nono! Ei itkeä saa, ei meluta saa!" Lordi hymisee. Mutta itkulle ei tule loppua.
"Noh, ottakaa tästä Lordin Babez for breakfast albumi, niin tulee hyvä mieli!" Lordi sanoo, ja ojentaa albumin lapsille.
Lapset tiirailevat ihmeissään kansikuvaa.
Lordi vilkuttaa heille, ja pakenee ikkunasta.
"Noniin, siinä oli ensimmäinen talo. Vielä Miljoona käymättä!" Ox sanoo virnistellen, ja Lordi kävelee kiroillen hurjimpia kirosanoja astellessaan rekeen Oxin viereen.
Reki lähtee matkaan kuolleiden porojen ja yhden pöllön vetämänä.
"HYVÄÄ JOULUA VAAN, SAATANAT!" Lordi karjuu reen kadotessa pimeälle taivaalle, joululaulujen raikuessa alapuolellaan.

Hyvää joulua lukijoilleni, toivottavasti vietätte hyvän joulun![/b]
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Re: Satusetä Hunger - UUSI JOULUOSA TULLUT! HYVÄÄ JOULUA!

Postby Kitawa » Thu Mar 07, 2013 6:52 pm

Hmm, ei ole joulu enää olleskaan ja tämä joulutarinasi on kolme vuotta vanha, mutta tiedoksi, että luin sen juuri äsken. :) satuin huomaamaan, että edelleen liikuskelet foorumilla, joten olisi hauskaa, jos vielä kirjoittaisit tarinoita. Selvästi siulla on nimittäin tarinointitaito hallussa ja tekstisi on oikein inspiroivaa tällaiselle piirtäjänrentulle. Kuvailit tosi kivasti ja elävästi koko tarinan ajan hahmojen seikkailua, oli helppo eläytyä.
I can do all things through Christ, who strengthens me. Phil. 4:13
User avatar
Kitawa
 
Posts: 932
Joined: Thu Jun 01, 2006 6:50 pm
Location: Suomi

Re: Satusetä Hunger - UUSI JOULUOSA TULLUT! HYVÄÄ JOULUA!

Postby Hunger » Fri Mar 22, 2013 12:22 am

Kitawa wrote:Hmm, ei ole joulu enää olleskaan ja tämä joulutarinasi on kolme vuotta vanha, mutta tiedoksi, että luin sen juuri äsken. :) satuin huomaamaan, että edelleen liikuskelet foorumilla, joten olisi hauskaa, jos vielä kirjoittaisit tarinoita. Selvästi siulla on nimittäin tarinointitaito hallussa ja tekstisi on oikein inspiroivaa tällaiselle piirtäjänrentulle. Kuvailit tosi kivasti ja elävästi koko tarinan ajan hahmojen seikkailua, oli helppo eläytyä.


Vähän mietinkin juuri että pitäisi varmaan jatkaa vähän tarinaa.
Kiitoksia että kommentoit, hiljaisuus lukijakunnankin puolesta on ollut hieman epäinspiroivaa, mutta jatkoa on tulossa, se on vissi se! Itseasiassa melko piankin.
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Re: Satusetä Hunger - UUSI JOULUOSA TULLUT! HYVÄÄ JOULUA!

Postby Hunger » Sat Mar 23, 2013 12:44 am

_______________________________Lapin Hirviöt 164____________________________________



_______________________________Rapture, osa. 1______________________________________________




...And then there were none.....



Avaruuden hiljaisuus kohisee kuin lumisade televisiossa. Pimeys kuin lapsen ympäröimä kohdussa, ei tiedä mitä sen ulkopuolella on. Kaikkialla ympärillä lohduton hiljaisuus kartoittaa niitä alueita, mitä ihminen ei ole koskaan kolunnut. Vain jossain kaukana kaikuvat äänet. Äänet, jotka repivät halki sen tyhjyyden kalvon, jota yksin hiljaisuus kansoittaa. Tuo ääni kantautuu jostain kaukaa. Vain tuon äänen jälkeen voi tietää mitä todella on
kuolemanhiljaisuus
........................
DANGER! PLAYER ONE LOW HEALTH!

Mr. Lordi lentää ilmasta maahan. Hän jättää jälkeensä pölyvanan avaruuden hiiltynyttä kangasta vasten. Iskeytyessään maahan hänen ympäriltään pöllähtää iso pilvi pölyä ja tomua. Tomua, jonka hiki ja veri on muuttannut tummaksi kuin hautojen asuttama multa ja loska.
Kipua. Lordin koko keho vavahtelee kivusta. Hän huohottaa. Hiuksensa ovat liimaantuneet veren ja hien kostuttamana kasvoihin, jotka ovat vereslihalla ja arpiset. Lordi puhaltaa ne silmiltään toivoen että saisi myös vähän viileyttä. Mutta nyt hän tietää mitä on helvetti. Helvetti, minne hän on ajan saatossa lähettänyt lukuiset viholliset. Helvetti on tätä. Taistelutanner jota ympäröivät lukuisat viholliset ja ystävät. Ruumiita. Ylös siitä, paskiainen!
Lordi yrittää nostaa itseään käsillään ylös. Taustalla kaikuu vihollisen nauru, kuin tikarina vasten rintaa. Pahin ääni on kuitenkin kuolleitten ystäviensä unelmien kaiku, joka pistää Lordia kuin suurin koskaan taottu miekka, kuin terävin tikari. Menetetyt elämät ja ystävät. Kalma. Enary. Magnum. Kita. Äiti...Lordi ei edes muista milloin viimeksi hän olisi ajatellut äitiänsä.
"Nouse nyt ylös!". Niin paljon ruumiita, verta. Flod, Moth, Otus, Kalmaged, Herttua... YLÖS!
Jänteet puristuvat kuin vannessahat Lordin nyrkeissä, kun hän yrittää nostaa itseään ylös. Turhaan.
Mustat liekit iskeytyvät Lordia päin, ja hän vierähtää vain kauemmas ulvoen tuskasta. Hän sulkee silmänsä.
"PERKELE!" Kuuluu jykevä ääni läheltä. Lordi avaa silmänsä. Eikö ystävän ääni ole enää tuttu?
Ox juoksee kohti vihollista. Raivo on puristunut hänen nyrkkeihinsä, viha asuttaa silmiä. Viha, joka on aseista vahvin. Viha, joka pistää kansakunnat sotimaan keskenään ja joka lukuisten sukupolvien ajan periytyy lapsille luoden sellaisia sotia, että se synnyttää vain lisää vihaa. Ja tämä bulltauri on nyt pelkkää vihaa!
Ox iskee vihollista nyrkeillään niin kovaa kun pystyy. Lihaksensa oikein repivät vihollista kuin viimeistä päivää. Mutta turhaan. Liekit polttavat hänen nyrkkinsä, ja kivusta ulvoen hän paiskaantuu vihollisen nyrkistä kauemmas. Vain pölyä. Vain pölyä lentää hänen perässään tyhjyyden tuuliin.
Lordi sulkee silmänsä. Ei tässä enää voi tehdä mitään.
Ox siristää silmiään ja katselee ympärilleen. Tyhjyyttä. Veri on sekoittunut ympäristöön niin, että kaikki näyttää surrealistiselta ja murhanhimoiselta painajaiselta. Hän huokaisee ja nousee vaivaalloisesti ylös. Ox katselee ympärilleen. Autiota maisemaa jonka asukkaina vain ruumiita. Pian hänen kasvoilleen kuitenkin nousee hämmästys.
"Hei, missä Awa on!"

Pimeys. Kuin kuoleman ottolapsi, kuin yön lasten äiti. Hiljaisuuden kehto. Se on kuin silkkinen käsi joka painautuu silittämään lapsensa hiuksia. Kuin isä joka on ollut sodassa pitkään. Isä jonka olemus on kadonnut ajan jalkoihin. Muistot.
Awa avaa silmänsä. Pimeys hänen ympärillään on läpitunkevaa, hiljaisuus sanatonta kuin elämä joka ei ole vielä syntynyt. Tai, elämä, joka on kuolemassa.
"Ah, heräsithän sinä." ääni kuuluu jostain pimeästä. Awa siristää silmiä. Tutun ihmisen ääni.
Awa kohottaa katseensa. Huone näyttää jo selvältä. Se on kuin sukellusveneen komentosilta, ja lattiasta kohoavalla korokkeella seisoo Backbone. Awa hämmästyy.
"Backbone! M-mitä sinä täällä teet?"
Hetken hiljaisuus. Hahmo kannella astuu lähemmäs, ja hymyilee hiljaa.
"Anteeksi, en voinut kertoa lähteneeni. Tulin siihen tulokseen, että tämä jatkumo ei ole hyödyllinen minun olemassaoloni kannalta, joten päätin hieman ohjata tapahtumia. Vaikka minua on kielletty..."
Awa ihmettelee suuresti. Hän ei käsitä yhtään, mistä Backbone puhuu.
"Mitä sinä oikein puhut?" Awa kysyy hiljaa.
Backbone sulkee silmänsä. Hän huokaisee. Kasvoillaan on jotakin, kuin surua. Mikä sinulla on isi?
"Noh, jos totta puhutaan, en ole ollut sinulle täysin rehellinen. Oikea nimeni ei ole Backbone. Tai, on se tässä ulottuvuudessa, mutta muissa maailmoissa minulla on lukemattomia nimiä. Vain harvat ja valitut tietävät sen nimikkeen, jolla minut tunnistetaan ja jolla minun aikajanani on koodattu. Tämä ei myöskään ole ainut ulkomuotoni."
Awa on ihmeissään. Nyt hän nousee istumaan, ollessaan äsken vatsallaan maata myöden.
"M-mitä tarkoitat?"
Backbone astuu taaemmas varjoihin. Hän hymyilee yhä. Surullinen hymy. Onko jokin hätänä isi?
"Lady Awa De Paysant" kuiskaus kuin kysymys. Jälleen hiljaisuus.
"N-niin. Se on nimeni, mitä siitä?" Awa päästää tämän huuliltaan osoittaen sen pontevaksi ivaksi, osoittaakseen olevansa kyllästynyt tähän ja vaativansa selitystä. Sen sijaan se pääsee hänen huuliltaan kuin pelokas kuiskaus. Tämä hävettää Awaa. Hän haluaisi vain laskea kädet ilmaan ja sanoa, että ei enää. Nyt loppui, lähdetään kotiin. Isi en jaksa enää.
Äkkiä huoneeseen syttyy valot. Tai, huoneeksi Awa mieltää tämän tilan. Oikeastaan vain paksu tiheä pimeys rajaa tämän tilan, mutta silti se tuntuu niin turvalliselta ja suojaisalta. Vihreät valot tuntuvat kotoisalta. Kuin pommisuoja.
"Kutsun tätä paikkaa pommisuojaksi. En voi sanoa tämän paikan oikeaa nimeä, se on salainen. Katsos, pimeydellä on korvat.."
"Nyt riittää! Ala jo selittämään, mistä tässä on kyse!" Awa sanoo jämäkästi. Backbone astuu askeleen edemmäs ja huokaa.
"Tämä todellisuus on yksi lukuisista muista. Oikeastaan, tätä ei olisi edes pitänyt tapahtua! Tämä 'peli' on sairas todellisuus. Octaviuksen apokryfikirjojen hämärä legenda. Mätien ja irvokkaiden Deadiittimustalaisten kertomaa tarinaa. Harsomielen kauan sitten kuiskima todellisuusharha. Se syntyi kun Kalmaged.."
"Niin, Kalmaged perseili ja onnistui luomaan mustasta tulesta hirviön, joka repi reiän ulottuvuuksien välille. Tiedän!" Awa sanoo.
Backbone nauraa. Hänen olkansa hytkyvät. Awa on ihmeissään. Nauraako hän minulle? Nauratko, isi?
"Aivan. Kalmaged oli naiivi. Aikamatkaajista surkeimpia. Ajatella, hän piti Gorecültin oraakkelia vanhana harakkana! Hahaha!"
Awa ei sano mitään.
"Hah, aah. Mutta, vakavasti puhuen..."

Sillävälin toisaalla:
"SAATANA!" Lordi karjahtaa. Hän iskee tapparallaan vihollista. Hänen rakkaan tapparansa toinen terä on katkennut taistelussa. Rakas taistelukumppani on muutenkin murtumassa ja hajoamassa palasiksi.
Iskuja. Lyöntejä, viiltoja. Lordi hakkaa minkä kerkeää, koittaa repiä ja paloitella vihollisensa. Hän ei halua taistelun jatkuvan, vaan haluaa voittaa. Mitä enemmän Lordi taistelee, sen enemmän iskuja häneen itseensä kohdistuu, eikä hän onnistu vahingoittamaankaan vihollista. Naurua. Lordi paiskataan ilman halki jälleen kerran kohti maata. Tällä kertaa Ox ottaa hänet vastaan.
"Phuuh!" Ox saa juuri ja juuri Lordin ilmasta kiinni ja pitelee tätä käsillään paikoillaan.
"Koita varoa!" Ox sanoo
"Tee itte perkele paremmin" Lordi sanoo ja koittaa rimpuilla Oxin otteesta.
Ox ei hellitä otettaan, ja pitää yhä tiukemmin rimpuilevasta Lordista kiinni.
"Hei! Etkö sä näe, että me ei voida tuolle miteen. Iskut ei tehoa siihen, se vain kasvaa ja voimistuu! Me ollaan hävitty, tää on nyt ohi! Kaput, Finito! Meidän täytyy perääntyä, mikään ei pysäytä tuota enää!"
Lordi katselee vihollista. Se seisoo kauempana, liikkumatta. Pimeyden keskeltä tuijottava horna, aineellistunut inferno.
Hän sulkee silmänsä. Kevyt tuuli käy, hieman juosten poskilta mutta taas kadoten verenpeittämään autiomaahan, jota ruumiit kansoittavat.
"Ei. Ei voi luovuttaa.." Kipua, lihakset jumittavat. Cannot the kingdom of salvation come take me home?
Ox huokaisee. Hän ei vieläkään löysää otettaan. Lordi murisee ja katselee vihollista.
"Minä tapan tuon! Mokoma hirviö! Katso nyt sitä! Se on murhannut viattomia, se on murhannut mun ystävät!"
Ox tiukentaa otettaan, ja kuiskaa:
"Katso peiliin ja vertaa! Katso noita hampaitasi, sarviasi. Mikä sinä olet?"
Kuolemanhiljaisuus. Kukaan ei sano mitään. Tuuli kulkee, tuuli juoksee. Tuuli ei elä, ei hengitä. Vain puhaltaa.
Lordin suu aukeaa hämmästyksestä. Hän katselee maahan, katse harhailee.
Mikä sinä olet? Tuskaa. Ei voi luovuttaa. Kuolemaa.
Lordi irroittaa Oxin otteen, ja kävelee puristaen kätensä nyrkkiin.
"Ei. Ei voi luovuttaa." Lordi kävelee hitaasti kohti vihollista.
Kalma. Kita. Enary. Magnum. Awa. Ox. G-Stealer. Mikä sinä olet?
"Ei voi luovuttaa." Jossain kaukana Lapin metsässä karhu raatelee raskaana olevan naisen. Jatkumo kohisee lumisateena ympäristössä. Mies ehdottaa että yhtye käyttäisi mustavalkoisia meikkejä. Player two game over. Hail Flod! Olkoon kaaos ihmisten keskellä, Hades ikijuuren isä! Harsomieli hengittää. Rock and roll angels bring thyn Hard rock hallelujah. Muistipalapeli. Player one 1up. Anteeksi isä, kaikesta. Player one unleashed.
Mikä sinä olet?



"MIE - OON - LORDI!"







.........and then there were none........





-JATKOA SEURAA-
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Re: Satusetä Hunger - **PALUU** LAPIN HIRVIÖT OSA 164 23.3.2

Postby Hunger » Tue Apr 09, 2013 10:10 pm

________________________________________________Lapin Hirviöt ____________________________________________
__________________________________________________165_______________________________________________________

_______________________________________________Rapture, osa. 2_________________________________

Fragmentti Horizontiaanin "Kosmoksen ilmestyskirjasta":
"Niin vaihtuvat vuodenajat ja tulee yö ja päivä, niin pimeys on selkeämpää valon jälkeen, ja hiljaisuus hiljaisuutta vasta kun se on kuolemanhiljaista....
Ajatella, joskus kauan sitten ihminen kuvitteli planeetta Maan, Telluksen, olevan koko aurinkokuntamme keskus. Ja sittenkin kun ihmiset tunnustivat itselleen, että kaikki planettamme kiertävät aurinkoa emme tienneet kuinka paljon muutakin on, mitä emme tiedä! Kuinka me kaikki rakennummekaan tähtipölystä joka joskus oli yhdessä tiheässä muodossa hehkuen valoaan joka suuntaan. Avaruus ei ollut niin pimeä mutta miellämme sen silti pimeäksi. Avaruus on kaikista paikoista valoisin, koska vain siellä tietää mitä pimeys ja valo ovat.
Ja kuinka ihmiset ovatkaan sulkeneet silmänsä kaikelta muultakin! Tässä maailmassa on sellaisia olentoja ja voimia joita ihmissilmä ei kestä katsoa, koska se muistuttaisi heitä liikaa siitä mitä he ovat joskus olleet..
Multiversumit hengittävät samaan aikaan,
makrokosmos ote kylmenneen lasin pintaan missä elämä sätkii kuin kärpänen ikkunaruutujen välissä,
kahden eri maailman välissä..."

kahden eri maailman välissä...

kahden eri maailman välissä...

kahden eri maailman välissä....

Mikä sinä olet?



"MIE - OON - LORDI!"


Molemmista päistä jo hieman halkeileva ja käsiin mureneva tappara viiltää mustan tulen ruumiillistumaa, paholaismaista hahmoa joka on piinannut Lordia ja koko hänen hirviöseuruettaan aiheuttaen hyvien ystävien kuoleman. Kita. Magnum. Enary. Kalma.
Kuolema on seurannut Lordia koko hänen elämänsä. Oikeastaan hän on syntynyt siinä ja se oli hänen kätilönsä ja hänen äitinsä.
Toinen viilto. Vihollinen perääntyy ihmeissään taaemmas Lordin kasvaneiden voimien uhmassa. Koko hirviöseurue on joutunut tähän infernaaliseen kurimukseen, jonkinlaiseen rinnakkaistodellisuuteen, missä heidän fysiikkansa pettää ja edes magia ei ole heidän puolellaan tässä paikassa.
"Saatana!" Lordi karjahtaa ja iskee jälleen kerran tapparallaan vihollistaan, tuota metrien kokoisista taivaita nuolevista mustista liekeistä koostuvaa demonia. Iskut tuntuvat tälläkertaa jopa sattuvan, sillä vihollinen näyttää järkyttyneeltä. Mikäli tuon silmissä asustavan raivon seasta voi nähdä muutakin kuin pelkkää vihaa.
Ox katselee ihmeissään sivummalta. Häntä hieman nolottaa kun meni aikaisemmin tiuskimaan Lordille. Mutta nyt hän huomaa kuinka hänen oma sisäinen epävarmuutensa ja pelkonsa auttoi Lordia saamaan voimaa ja varmuutta. Varmuutta tarttua aseisiinsa ja kohdata tuo peto osoittaen, että hän on näistä kahdesta vahvin ja väkevin. Hän on hirviöiden kuningas ja pelätty demonipeikko.
"OX!" Kuuluu tuttu huuto mikä saa bulltaurin kääntämään katseensa. Ilo kohoaa hänen kasvoilleen, ja hän nousee pystyyn valmiina syleilemään häntä kohti juoksevaa hahmoa.
"Amen! Amen! Amen perkele!" Muumio juoksee nauraen Oxin luokse, ja he halaavat pitkään.
"Mihin ihmeeseen sinä katosit? Viimeksi näin sinut minun ja Awan kanssa kun Lordi taisteli tuon kanssa.."
Muumio pudistelee pölyä siteistään ja sanoo:
"Taistelun synnyttämissä räjähdyksissä lensin ihan eri suuntaan kuin te, ja olin hetken tajuttomana. Kuulin tuskanhuutoja, ja pelkäsin että on liian myöhäistä. Mutta sitten huomiooni kohdistui jokin outo seikka. Painauduin lähemmäs maata, sillä olin aivan varma kuulevani sieltä ääniä. Kuin puhetta, hiljaista, mutta puhetta kuitenkin." Ox katsoo ihmeissään Amenia.
"Mitä tarkoitat?"


"Ruaah!" Vielä yksi silaus vihollisen tulenkivenkatkuiseen tuliauraan. Lordi hypähtää metrin taaemmas ihaillakseen teränsä jälkeä.
Väärä liike.
Lordi kauhistuu, mutta ei ehdi tehdä mitään kun hänet lyödään jo kauas taakse maata pitkin.
Ox kauhistuu.
"Ei vittu taas..."
Lordi makaa paikallaan maassa. Repaleinen viitta kuristaa kaulasta ja panssarista on jäljellä enää vain sen verran että hän juuri ja juuri säilyi pahemmitta haavoilta.
"Ei .. saa.. jäädä makaamaan..." Lordi taistelee itsensä ylös peläten että vihollinen iskee taas juuri kun hän nousee.
Hieman huojuen Lordi pääsee kahden jalan varaan. Hiki tuntuu veitsenpistoilta kasvojen haavoissa, ja huulet ovat kuin pelkkää veristä lihaa.
Hänen suureksi ihmetyksekseen vihollinen on kuin onkin vahingoittunut. Liekeissä tuntuu olevan repaleita ja aukkokohtia, joista hänen teränsä ovat sivaltaneet. Lordi saa tästä hieman lisää luottamusta. Hän korjaa asentoaan ryhdikkäämmäksi.
"Hah! Taidat sinäkin paskiainen olla ihan voitettavissa!"
Vihollinen katsoo häntä, mutta ei pelokkaasti tai alentuvasti. Noissa kiiluvissa silmissä on jokin, joka saa Lordin siirtämään vasenta jalkaansa hieman taaemmas, valmiina juoksuun. Hän ei tiedä mihin. Taisteluun vai pakoon?
Minne hyvänsä se olisikin ollut, niin nyt se ei onnistu, sillä Lordi tuntee oudon tunteen jaloissansa. Hän kuulee kuinka kauempana Ox älähtää kauhuissaan ääneen.
"Lordi - voi -- VOI VITTU VARO!"
Kauhunsekaisin silmin Lordi katsoo jalkoihinsa, missä mustat liekit kuin paksut nyrkit takertuvat häneen aina polviin asti.
"Mitä vittua!?" hän tuntee hetken ajan polttelevaa kipua, kunnes ei saa tuntoa jalkoihinsa ollenkaan. Peloissaan Lordin ase tipahtaa maahan, ja jos hän tuntisi jalkansa niin hän varmasti kaatuisi maahan kauhusta.
"Kuten Octaviuksen kirjoissa ennalta on määrätty; ' Tulee olemaan suuri taistelu. Verinen yhteenotto kaikuvi Kuolonkankailla, harsomielen ollessa koomansa veritunneilla... ja siellä suuri sotilas kaatuu, tahrien verellään maan ja ystäviensä ruumiit' ".
Lordi ja Ox katsovat molemmat kauhusta kankeina vihollista.
"S-sinähän puhut!" Ox päästää suustansa hetken hiljaisuuden päätteeksi. Amen kauhistelee paikalleen jähmettyneenä.
Vihollisen silmissä välähtää kerrankin elonmerkkejä muun kuin vihan toimesta. Liekkien keskeltä kuuluu taas:
"Minua on ennalta informoitu että määrätty hetki on tullut kun hirviöistä suurin tulee johdattamaan joukkonsa taisteluun. Kaikki ennusmerkit asettuivat paikalleen ja kun Kalmaged onnistui avaamaan linkin kahden eri ulottuvuuden välille niin minun aikani oli koittanut. Ja nyt vien loppuun sen minkä olen luvannut, mitä varten minut on tehty."
Lordi katselee kauhuissaan edessään suurenevaa tummaa tulimerta.
"Minun on määrä tuoda kuolemanhiljaisuus"

Sillävälin toisaalla:
Huoneen pimeissä seinissä tuntuu hiljainen mutta lämmin hengitys.
Jossain kauempana kuuluu tippuvien pisaroiden ääni, kuin hanasta joka on vahingossa unohtunut auki.
Pommisuojan sisällä on kaksi hahmoa. Naispuolinen tuijottaa lattiaa jolla istuu. Ei sano sanaakaan.
Backbone seisoo ylemmällä tasanteella kädet puuskassa tuijottaen Awaa.
Isä onko se totta...
"Kuule, Awa..." Backbonen matala ääni jymähtää huoneessa. Ääni kimpoaa Awaa päin, ja hän nostaa hieman katsettaan,
mutta ei kuitenkaan Backboneen.
Mies huokaisee. Hän on vielä hetken hiljaa, kuin epäröiden. Mutta pian hän avaa suunsa:
"Tiedän, että tämä tilanne on sinulle vaikea. Mutta minä en sitä ole suunnitellut.." hän kuitenkin keskeyttää Awan yhtäkkiä kiljuessa:
"Valehtelija! Sinä olet valehtelija!"
Backbone perääntyy. Awa nousee hiljaa seisomaan.
"Sinä annoit ystävieni kuolla vaikka sinulla on täällä enemmän valtaa kuin kerroit! Olet johdattanut meidät ansaan! Ja.."
"Awa kiltti! Minähän sanoin jo, että minä en ole tämän tapahtumasarjan arkkitehti! Minun toimeenkuvaani ei tässä ajassa edes kuulu teidän asioihinne puuttuminen, mutta en voi katsoa sivusta teidän tuskaanne. Eikä tämä ole edullista minulle tai oikeastaan muille kuin tapahtumien kulun räätälöineille."
Awa on hetken hiljaa, mutta hammasta puriessaan hänestä huomaa kuinka hän täyttyy raivolla ja turhautuneisuudella.
"Kalma.. Kalma on kuollut. Minun rakkauteni on kaatunut osana tätä hirviömäistä juonta! Minun koko perheeni ja minun ystäväni ovat vaarassa ja suurin osa on jo kuollut! Jäljellä on vain minä, Lordi, Ox ja Amen!"
Backbone on taas hetken hiljaa. Hänen kasvonsa ovat kätkäytyneet pimeyteen josta koko huone tuntuu koostuvan.
Isä, sano jotain...
Backbone kohottaa katseensa suoraan Awaan.
"Niin, ja pian jäljellä ovat vain Lordi, Ox ja Amen."

Sillävälin toisaalla:
"Saatanan hirviö!"
"Amen älä!" Ox karjahtaa vauhdilla juoksevan muumion perään.
"Ruaaaaaaaaaaah!" vihantäytteinen karjahdus jylisee ilmoille ja Amen kauhoo kynsillään liekkejä yrittäen repiä tätä vihollista kappaleiksi.
Iskut eivät auta, vihollinen ei haavoitukkaan. Eläimellistä naurua. Vihollinen iskee Amenia nyrkillänsä niin että hän lentää takaisin Oxin luokse, joka ottaa tämän juuri ja juuri ilmalennosta kiinni.
"Älä tee noin!"
"PERKELE! Mikset sinä kuole!? Mikä sinä oikein olet!?"
Ox yrittää hiljentää Amenia.
"Rauhoitu, katso itseäsi! Jos vielä kerran lähdet tuollalailla aseetta uhkaamaan tuota, niin sinä kuolet vielä!"
Amen tapittaa raivoissansa vihollista.
"Mikä sinä oikein olet"
He katsovat nyt Lordia, joka kärjistelee ja rimpuilee mustien liekkin puristuessa hänen jalkoihinsa.
Kaikkien suuremmaksi kauhuksi ne lähtevät liikkumaan yhä ylemmäs Lordin kehoa.
"Ei perkele!" Amen karjahtaa.
Lordi karjuu tuskissansa. Hän yrittää rimpuilla minkä ehtii. Riuhtoo eri suuntiin ja potkii jaloillansa. Turhuutta. Turhuutta kaikki.
Jänteet puristuvat nyrkeissä, vannesahamainen tuskanmurina hampaita raastaen. Lordi karjuu kuin tappiossa.
Liekit tuntuvat sulautuvan Lordiin, ikään kuin tunkevan hänen lihaansa. Tuli leviää yhä ylemmäs hänen kehoonsa, tavoitellen jo lantiota.. sitten rintakehää leviten kahteen eri suuntiin peittääkseen kädet sormenpäitä myöden... kaulaa pitkin.. ja pian vain silmät näkyvät Lordin kasvoista.
Vihollinen nauraa. Tai oikeastaan ääni tuntuu tulevan jostain paljon syvemmältä kuin suusta, jostain kauempaa ja silti niin läheltä. Koko verenpunainen ja riekaleinen, pimeistä fraktaaleista rakentunut ympäristö nauraa voitonriemuista naurua pahuuden valuessa verenpunaisena sateena koko tantereen ylle.
"Ei perkele, ei perkele!" Amen toistelee.
Ox katselee tyhjällä katseellaan vihollista. Verenpunainen sade ruoskii hänen kuolleita kasvojansa, mutta hänen ilmeensä ei värähdä. Amen rimpuilee hänen otteessaan hokien vain kirosanaa.
Nauru yltyy, Lordin tuskanhuudot ensin kovenevat mukana kunnes hiljenevät.
Ox sulkee silmänsä ja pitelee nyt jo kovemmin rimpuilevasta Amenista kiinni, joka tuntuu suorastaan repivän Oxin käden pakosti irti päästäkseen auttamaan.
Oxin silmät ovat kiinni, mutta hän ei voi paeta ympäristössä kaikuvalta naurulta.

Sillävälin toisaalla:
"EI! EII! ÄLÄ KUSETA, ÄLÄ! EI! EI VOI OLLA TOTTA". Awa kiljuu pidellen päätään kuin peläten sen räjähtävän.
Isä älä! Minua pelottaa...
"En voi tälle enää mitään, Awa rakas.. olen pahoillani että jouduit tietämään asian tätä kautta, mutta mitään muuta ei enää ollut tehtävissä. Tämä on ainut keino" Backbone sanoo lähestyen ylätasanteensa reunaa.
"EI! EN HALUA! JÄTÄ MINUT RAUHAAN.. ANNA MINUN OLLA..." Awa murtuu. Hän vajoaa polvilleen itkien.
Backbone hyppää tasanteelta hänen vierellensä, ja painaa tämän vasten itseään.
Awa vetää Backbonea lähemmäs itseään kastellen kyynelillään tämän koko rintakehän.
Auta isä...
"Olen tässä, Awa. Olen tässä."
Hetken oltuaan maassa lähellä toisiaan, Awa lopettaa hysteerisen itkemisen.
Hän tuntee kuinka kaikki palapelin palaset loksahtavat paikalleen. Se mitä hän juuri sai kuulla Backbonelta, valaisee kaiken.
Awa on samalla pettynyt ja vihainen. Hän haluaa kieltää tämän kaiken ja juosta pois.
Mutta sitten hän muistaa kaiken.
"Mä rakastan sua Kita!" Kita ja Awa syleilevät kartanon sohvalla. Viimeisen kerran Awa syleilee Kitaa kun tämän ruumis makaa palasina taistelutantereella.
Kalma pitelee Awaa kädestä ja empien siirtää päätään lähemmäs. Heidän välillään on sellaista sähköä mitä vain rakastavaisten välillä voi olla. Kuin he tuntisivat kylkiensä olevan lukitut toisiinsa, eivät voi perääntyä eivätkä päästä tarpeeksi lähelle. He painavat huulet huuliaan vasten ja suutelevat.
Awa painaa huulensa maassa makaavan Kalman kuolleille huulille veren valuessa tämän kehosta. Veren, joka ennen solisi Kalman ihon alla joka painoi Awan ihoa.
Isä pitelee Awaa kädestä ja he kävelevät puistossa. Kauniita aikoja ennen kuin isästä tuli väkivaltainen juoppo. Äiti nauraa kesämekossaan. Rakkaus on ihanaa, ystävät kauniita ja nuoria. Ihanaa aikaa ennen kuin Awa tappoi isänsä ja äiti kuoli.
Awa soittaa tuhatpäisen yleisön edessä Hard rock hallelujahin introa, yleisö hurraa.

Awa nousee työntäen hämmästyneen Backbonen luotaan.
Isä mua ei pelota enää.Awa kävelee päättäväisenä kädet nyrkissä kohti huoneen perällä olevaa tietokonetta. Nahkatuoli on kuin aseteltu valmiiksi niin että sille voi istua.
Backbone katselee kauempaa. Hän ei tiedä hymyilläkkö vai itkeäkkö.
Isä älä itke. Backbone vetää katseensa syrjään, ja kuin jokin kimaltaisi silmäkulmassaan. Varjot eivät anna tilaa näkyvyydelle.
Awa istuu tietokoneelle, katsoen sitä hetken. Se tuntuu huokailevan ja vastaavan Awan kiihtyneisiin sydämenlyönteihin.
Ruutu tuntuu heijastavan hänen koko elämäänsä. Pimeys.
Awa painaa nappia edessään. Tietokoneella näkyy tekstiä, ja alkaa hirveä hurina.
Paljon tekstiä, paljon koodeja.
"-AWA - DE - PAY - SANT- "
Awa katsoo tyynenä ruutua.
Backbone on hiljaa ja tuntuu sulautuvan varjoihin. Kuin paikallaan, ympäristö kuin kivettynyt.
Awa katsoo syvvälle ruutuun. Kiitos isä.
Kovaa hurinaa, koko huone tärisee. Seinät välkkyvät vuoroin punaisina.
DANGER! DANGER! GATE 0 OPENED
Kuulostaa kuin Backbone ulvahtaisi. Hän sulkee silmänsä kääntyen kokonaan pois Awasta.
Kiitos ja anteeksi isä...
Awan silmät revähtävät auki, pupillit tuntuvat sulavan. Hänen silmänsä välkkyvät lumisateena ja punaisina, outoa tekstie virraten kuin tietokoneen ruudulla.
Anteeksi isä,

kaikesta


Sillävälin toisaalla:
Vihollinen nauraa.
Amen puree hammasta ulvoen. Kyyneleet virtaavat hänen kasvoillansa.
Ox ei sano vieläkään mitään.
"Sanoisit nyt perkele jotain!" Amen ulvoo.
Vihollinen nauraa ja liekit tuntuvat ympäröivän koko hirviöseurueen.
Lordista ei kuulu enää ääntäkään, ja hän on kokonaan mustassa tulessa.
Oikeastaan häntä ei edes eroita muista kuin punaisista silmistä, joissa näkyy paljon ripeästi kirjoittuvaa tekstiä.
Mutta sitten tapahtuu jotain, teksti kiihtyy. Taivas alkaa välkkyä punaisena, ja sinne ilmestyy tekstiä.
Vihollinen pelästyy, ja hän näyttää siltä kuin vetäisi viimeisiä henkäyksiään.
"Ei voi olla..." Amen sanoo katsellen taivaalle.
" AWA - DE - PAY - SANT.
KALMA - KITA - OX - AMEN - LORDI - MAGNUM - ENARY.
KIITOS JA ANTEEKSI
ANTEEKSI KAIKESTA"

Amen katsoo Oxia, joka on hämmästyksekseen avannut silmänsä ja katsoo nyt pelottavalla ilmeellä tekstiä joka välkkyy koko ympäristössä.
Kaikkialla alkaa naurun sijaan tulla kuin kuulutuksena:
"WARNING! GATE 0 OPENED. PLEASE EVACUATE IMMEDIATELY. REPEAT, GATE 0 OPENED. EVACUATE IMMEDIATELY."
Yhtäkkiä kaikki hätkähtävät, kun suuri valo täyttää koko horisontin. Kuin räjähdyksestä aiheutuva eteenpäin syöksyvä paineaalto.
Amen peittää silmänsä karjuen peloissaan. Vihollinen ei pysty liikkumaan kauhustansa.
Ox katsoo ilmeettömästi. Hänen katseensa ei kuitenkaan osu mihinkään, se on kuin levinneenä kaikkialle vailla kiintopistettä.
Väistämätön tuho valon muodostamana paineaaltona halkaisee vihollisen ja hänen musta tulensa sammuu räiskyvänä roihuna. Tuskanhuutoja. Amen karjuu kauhuissansa. Lordista ei kuulu mitään, eikä Ox pukahdakaan.
Ympäristö murtuu ja katoaa.
Lopulta Ox avaa suunsa:
"Kyllä, Amen. Kyllä se voi olla."
Paineaalto hävittää Oxin kehon.
"Awa."


And then there were none.

"Hiljaisuus on loppujenlopuksi vain tila missä ei ole ääntä. Ihmiskorva on tottunut ääniin koko elämänsä. Äidin sydämenlyönnit jotka soljuvat omiin sydämenlyönteihin kohdussa on ensimmäinen ääni mitä hän kuulee. Maailma ympärillämme rakentuu äänistä. Me koostumme sellaisesta systemaattisesta äänikuviosta jossa on harmoniaa, melodiaa ja rytmiä. Tästä johtuen jotkut kokevat elävänsä musiikista.
Hiljaisuus. Pimeys. Nämä eivät ole olemassa, me vain luulemme niin koska meiltä puuttuu ääni ja valo.
Ainut oikea hiljaisuus on kuolemanhiljaisuus

sen jälkeen ei ole enää mitään"



Jatkoa seuraa...
Let me be the one to shock you
User avatar
Hunger
 
Posts: 596
Joined: Sat Mar 15, 2008 1:18 pm

Previous

Return to Lordi fanfic


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 3 guests

cron