Monsterboard

Beast_Ladyn tarinoita. Lukekaa ja arvostelkaa vapaasti ^^

Fanien Lordi-maailmaan sijoittuvia novelleja (short stories), tarinoita ja muita tuotoksia.

Moderators: psyanide, Hemitys

Beast_Ladyn tarinoita. Lukekaa ja arvostelkaa vapaasti ^^

Postby Beast_Lady » Sun Jun 22, 2008 2:50 pm

Tervehdys! :D Olen päättänyt aloittaa Lordi-aiheisen tarinan, ja kuten jo sanottu,
arvostelkaa vapaasti! Sana on vapaa ^^
Niin, aivan, nyt aloitan tarinan, ettei aloitustekstistä tule liian pitkää... :)
PS. Kun näin myöhemmin katson, havaitsen ekat osat reilusti huonommiksi kuin nuo uudemmat... Älkää tuomitko näiden ensimmäisten perusteella... :)

Osa 1. Kolmas maailmansota

Aamu valkeni tavanomaisen äänekkäissä merkeissä Pääkallometsän siimeksessä.
"On se nyt perkele, kun ei voi edes lauantaina nukkua rauhassa!" kajahti Lordin turhautunut karjaisu jykevän, hirsipuisen oven takaa.
Tämä oli herännyt Kalman ja Oxin taisteluun parhaan nojatuolin herruudesta neljännen kerran viikon sisällä, eivätkä demonin hermot tunnetusti venyneet äärimmäisyyksiin.
"Arvioni kuulemamme huudon desibelien lukumäärän perusteella on, että tällä kertaa ollaan melko varmasti kaulaa myöten kusessa." Kalma ilmoitti kuin tiedemies, joka havannoi tutkimuskohdettaan.
"Nyt on väärä hetki noille sun fyysikkoleikeille", Ox murahti kuivasti. "Parasta poistua paikalta ennen kuin on liian myöhäistä."
Veljekset vilkaisivat toisiaan, nyökkäsivät, ja lähtivät hiipimään toiveikkaina kohti ulko-ovea ja vapautusta vuosisadan läksytyksestä.
"Myöhäistä!" Lordi rymisteli huoneestaan voitonriemuinen virne kasvoillaan.
"Voi käpy..." Kalma huokaisi. "Siihen jäi pakomatka..."
"Kokonaiset kolme kertaa ehdin teitä varoittaa pitämästä tuota helvetillistä meteliä aamuvarhaisella, mutta teidän poikaparkojen umpiluupäihin ei näköjään uppoa, että kun minä ilmoitan jonkun asian loppuvan niin sehän myös loppuu. Nyt voittekin sanoa hellät hyvästit sekä lounaille että päivällisille siksi ajaksi kuin sen tarpeelliseksi näen", Lordi totesi myötätuntoisella äänensävyllä, jonka kuitenkin osoitti teeskennellyksi ivallinen pilke tämän hehkuvanpunaisissa silmissä.
"Mikäs uhkaus toi nyt oli olevinaan?" Kalma puuskahti naurahtaen. "Kun on haulikko ja ampumataitoa, niin johan alkaa metiköstäkin löytyä käveleviä paisteja."
"Ja lisäksi mainitsin kirurgoivani bassot uuteen uskoon.. tuoko pinkit kukkakuviobassot mitään mieleen?" demoni muistutti leveä virne naamallaan.
Kalmagediaanien kasvot valahtivat vitivalkoisiksi.
"Se kyllä herättäisi epätoivottua hilpeyttä fanien keskuudessa seuraavalla Suomen kiertueella.." Ox mutisi kauhistuttavien mielikuvien vallatessa hänen mielensä.
Samassa Awa ilmaantui paikalle pelastamaan tilanteen.
"Mitäs arvelet bändin suosiolle tapahtuvan jos kaikki tuon neronleimauksesi seurauksena luulisi meidän lyöneen koko jutun leikiksi? Kuka meidät muka sen jälkeen ottaisi vakavasti?"
"Niin.. no.. instrumentit jääköön tämän kerran rauhaan, mut varokaakin jos volyymit alkaa vielä kohota liiaksi tässä talossa aamuvarhain." Lordi murisi jokseenkin pettyneen näköisenä ja poistui olohuoneen puolelle.
"Kiitän bassoni pelastamisen johdosta, kaunis neito." Ox hymyili kosketinsoittajalle kiitollisena.
"Olkaapa hyvät. Nyt ei tosiaan oo mikään paras mahdollinen hetki ruveta pelleilemään soittimien kanssa. Mut ens kerralla saatte kyllä setviä ongelmanne ilman mun apua" Awa hymähti ja hymyili veljeksille kiusoitellen. "Tulkaa ihmeessä pitämään seuraa keittiöön, aamupalakin on kohta valmis."
Kolmikko suuntasi keittiöön ja rupesi väsäämään aamiaista valmiiksi. Samassa portaikosta kuului Kitan äänekäs hyvän huomenen toivotus.
Alien saapui ripein askelin keittiöön, ja liittyi kolmikon seuraan.
"Kita nähdä outo uni.. siinä Lordi raivostua Kalmalle ja Oxille, ja maalata bassot vaaleanpunaisiksi..."
Kalmagediaanit kääntyivät katsomaan bänditoveriaan.
"Mä toivon hartaasti, ettei se ollu enneuni.." Ox mutisi. "Onko Eiska muuten jo hereillä?"
Kita kohautti harteitaan. "Ei havaintoa."
"Mitä todennäköisimmin rullaaja lojuu vielä sikiunessa punkkansa pohjalla.." Kalma virnisti leveästi. Hänen mukaansa mikään
ei ollut parempi aloitus päivälle, kuin kunnon kamppailu Amenin kanssa.
Samassa olohuoneesta kuului huuto: "Kalma, mä kuulin ton!"
"Katos vain, olin väärässä.. vai puhuukohan se unissaan..?" zombie oli miettivinään ankarasti.
Amen murahti. Hän ei aikonut ärsyyntyä moisen moukan puheista.
"Aiotko sä opetella soittamaan kitaraakin unissas? Saisitpa nukkua taas 3000 vuotta.." Kalma jatkoi härnäämistä aavistellen, että pian räjähtäisi.
Amen sulki silmänsä, ja hengitti syvään. Kalma saattoi kuvitella savun nousevan kitaristin korvista.
"Kunhan vaan ensin vaimennat kuorsaukses.. jos sä alkaisit kuorsaamaan keikalla, siitä kuuluis niin hitonmoinen meteli, et vahvistimetkin jäis toisiks."
Se oli liikaa. Amen syöksyi keittiöön ja raivonpuuskassaan lyttäsi Kalman silinterin!
Muut katsoivat tapahtumasarjaa kauhusta kankeina ja painostava hiljaisuus laskeutui keittiöön.
Kalma nosti silinterin hitaasti päästään, katsoi sitä hetken ja suuntasi sitten myrkyllisen katseen Ameniin.
"Varautukaa kolmanteen maailmansotaan..." Ox kuiskasi.
Kalma puristi kätensä nyrkkiin. "Amen... nyt sä kuolet.."

Miten käy kolmannen maailmansodan? Kuka sen voittaa?
Last edited by Beast_Lady on Fri Jan 11, 2013 1:14 am, edited 6 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Beast_Lady » Mon Jun 23, 2008 2:31 am

Inspistä on, ja nyt olen päättänyt jatkaa, vaikkette sitä haluaisikaan! *pahisnaurua* :twisted:

Osa 2. Kätkettyjä tunteita

Kalma nousi seisomaan, ja tarttui Amenia kaksinkäsin kurkusta, nostaen tätä hieman ilmaan. Hetken aikaa näytti siltä, kuin Amenin peli olisi pelattu, mutta äkkiä hän potkaisi Kalmaa vatsaan.
Kalma lysähti polvilleen vaikeroiden ja yritti saada vedettyä henkeä. Samassa hän tarrasi Amenia jaloista, ja kaatoi hänet viereensä lattialle. Ennen kuin muumio ehti reagoida, Kalma istui tämän vatsan päälle ja ryhtyi kiduttamaan vastustajaansa repimällä vimmatusti tämän silmiinpistävän isoja korviksia. Amen vastasi hyökkäykseen potkimalla basistia kaikin voimin selkään sikäli kuin vaikeasta tilanteestaan kykeni.
"Tappelu! Tappelu! Tappelu!" Ox hihkui silmät kiiluen ja seurasi käsirysyä kiinnostuneena kuin asiallista nyrkkeilyottelua ikään.
"Älä nyt ees villitse niitä lisää!" Awa kivahti kärkkäästi ja loi toveriinsa paheksuvan katseen.
Oxin ilme muuttui mitäänsanomattomaksi ja yllättäen tämä hiljeni samantien. Hetken Kalma katsoi Oxia hämillään ja yritti löytää psykologisen vastauksen kiireisten aivojensa kätköistä moiseen kummallisuuteen. Yleensä Ox ei moisista käskyistä piitannut, mutta syntikon heitettyä ilmoille yhden ainoan tuhahduksen tämä alistui sekunnin sadasosassa. Mikä ihme häntä vaivasi?
Äkkiä Kalma kuitenkin huomasi, että olisi ollut parempi keskittyä tappeluun, sillä hänen katsellessaan muualle Amen onnistui lyömään häntä naamaan.
"Nyt sä oot saakeli vainaa!" Kalma karjaisi, ja jatkoi päämäärätöntä huitomistaan raivosta sokkona.
"Voisitte riehua ees ulkona, ettette tuhoa koko talon irtaimistoa!" Awa ärähti katsellen vihan sekaisen pelon vallassa olohuoneen koristeellisia tauluja ja kukkaruukkuja.
Äkkiä Amen onnistui livahtamaan Kalman alta, ja hypähti seisomaan. "Että ulkona? Yes, sir! Tarkoitan, madame" hän oikaisi kohteliaasti, ja juoksi pihalle, synkästi manaileva zombie perässään.
Kaikki siirtyivät ikkunaan katsomaan tappelua.
Kalma potkaisi Amenia oikeaan sääreen. "Au saatana!" Amen kirosi, ja kaatui maahan pidellen jalkaansa. Kalma käytti tilaisuuden hyväkseen, ja istui Amenin mahan päälle, alkaen säälimättömästi hakata tämän naamaa.
"Ei se saatana nyt auta! Voitko sä vihdoin oppia, et mun silinteriin saa koskea VAIN JA AINOASTAAN minä itse?!" Kalma karjaisi, ja löi Amenia yhä tiuhempaan tahtiin.
"Aih, juujuu! Voisitko sä, auh, nyt, oijoih, lopettaa?? Aijai!" Amen anoi.
Kalma nousi Amenin päältä, ja pyyhki pölyjä takistaan. "Hyvä Eiska. Just ton mä halusinkin kuulla." hän sanoi, ja lähti sisälle.
"Hieno show, veliseni!" Ox kehui, ja taputti Kalmaa olalle.
Kalma kumarsi, näytti hevimerkkiä ja lähti keittiöön, Ox ja voivotteleva Amen perässään.
Awa laittoi ruokaa pöytään. Ox katsoi Awaa ajatuksiinsa vaipuneena, ja Kalma huomasi sen.
"Ox? Herätyys..." Kalma huhuili, ja heilutteli käsiään Oxin silmien edessä.
"Mh.. mitä?" Ox mutisi havahtuessaan viiveellä kaikkien aikojen transsista.
"Maa kutsuu, velikulta." Kalma ilmoitti samanlaisella asiallisuudella kuin päivän sään uutistenlukija konsanaan.
"Käske maata painumaan Helvettiin" Ox murjaisi ja loi katseensa takaisin omiin unelmiinsa.
Ympäriltä alkoi kuulua huvittunutta naurua. "Jätkä on niin sekaisin, ettei erota rekkaa rullatuolista", Amen hekotteli keikkuessaan huterasti tuolillaan pöydän päässä.
"Kyllä mä sulle rullatuolit näytän!" bulltauri mutisi synkästi ja mulkaisi toveriaan pahansuovasti.
"Noniin, rauhotutaanpa nyt, ja aletaan syömään!" Awa naurahti laittaessaan vielä viimeisiä ruokia pöydälle.
Syönnin jälkeen Kalma ja Amen menivät olohuoneeseen katsomaan telkkaria. Kita meni pelaamaan uusinta rallipeliään.
Awa jäi korjaamaan astioita pöydältä. Hän katsoi hieman kysyvästi ovensuussa seisovaa Oxia, joka puolestaan katseli häntä.
"Mitä?" Awa kysyi.
Ox havahtui ajatuksistaan. "Ei mitään..."
Awa katsoi ulos. "Kaunis sää.. Taidan lähtee kävelylle..."
Ox oli hiukan vaivaantunut. "Hitto, pitäskö lähteä mukaan..?" hän mietti.
Ox ajatteli ensin kysyä, voisiko hänkin tulla, mutta vaikeni viimehetkellä ja lähti olohuoneeseen.
"Mikä kesti, broidi?" Kalma kysäisi Oxin ilmaantuessa paikalle.
"Kesti? Kuka se on?" Ox naurahti, ja oli etsivinään jotakin katseellaan.
Kalma tyrskähti. "No hahhah.. Tosi hauskaa..."
Samassa Awa käveli olohuoneen poikki kohti omaa huonettaan. Ox katsoi häntä koko ajan. Tarkkasilmäisenä Kalma tietysti huomasi tämänkin. Kalma myhäili tyytyväisenä itsekseen. "Mikä on?" Ox kysyi kummastuneena.
Kalma virnisti, tuli lähemmäs Oxia ja kuiskasi: "Sä oot lätkässä Awaan."
Ox värähti. "Mitä hittoo sä puhut? En oo!"
Kalma virnuili edelleen. "Ei sitten... Mut älä luule, et mä en ois huomannu..."
Ox tuhahti, ja suuntasi katseensa takaisin televisioon. Hän ei kuitenkaan pystynyt keskittymään elokuvan tapahtumiin.. Jokin vaivasi häntä.
Aivan kuin jostain pitäisi olla huolissaan. Ox ei kuitenkaan saanut päähänsä, mistä tai kestä pitäisi olla huolissaan.
Hän kohautti harteitaan, otti mukavemman asennon ja koetti keskittyä elokuvaan.

Onko Ox ihastunut Awaan? Onko Oxilla syytä olla huolissaan jostain? Jos on, niin mistä? Jatkoa seuraa...

Mielipiteet tarinasta ovat jälleen tervetulleita. :D
Last edited by Beast_Lady on Sun Nov 20, 2011 9:52 pm, edited 2 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Beast_Lady » Mon Jun 23, 2008 8:08 pm


Osa 3. Kuudes aisti, totta vai tarua?


Lojuttuaan puolitajuttomassa tilassa sohvalla kolmanteen mainoskatkoon asti, Ox huokaisi syvään ja loi jälleen katseensa televisiossa jaarittelevaan meteorologiin, joka mainitsi sään vaihtuvan puolipilvisestä suoranaiseen helteeseen.
Bulltauri vilkaisi vieressä istuvia bändikavereitaan. Amen tuijotti lasittunein silmin suoraan eteenpäin ja näytti nukkuvan silmät auki, kun taas Kalma oli vetäissyt silinterinsä silmiensä yli ja tuhisi hiljakseen silloin tällöin.
Seurailtuaan vielä hetken harvinaisen puuduttavaa dokumenttia meritähtien ihmeellisestä elämästä, Ox ei enää jaksanut istua paikoillaan vaan lähti kulkemaan kohti alempaan kerrokseen johtavia portaita.
Kalma havahtui unestaan kuullessaan oven aukeavan ja hän havaitsi Oxin suuntaavan kohti alakertaa. "Mh.. Mihin sä meet?" Kalma huikkasi unenpöpperössä ja venytteli haukotellen.
"Soittamaan. Toi luonto-ohjelma lamauttaa aivotoiminnan", bulltauri lausahti astellessaan vanhoja kiviportaita pitkin, kadoten pian veljensä näkyvistä.
"Oota, mäkin tuun!" Kalma ilmoitti ja nappasi ohimennen pullon Fantaa mukaansa jääkaapista. Kulkiessaan olohuoneen läpi zombi vilkaisi naurahtaen Amenia, joka oli käpertynyt kummalliseen asentoon sohvalle jaksamatta enää kamppailla unta vastaan.
Kalma katseli hajamielisesti ympärilleen kävellessään isoveljensä jäljessä kohti treenihuoneen suurta, tammipuista ovea. Käytävän paneeliseinät olivat ilmeisesti olleet joskus metsänvihreät, mutta nyt ne olivat haalistuneet ja kätkeytyneet pölykerroksen alle. Seinillä oli maalauksia, useimmissa oli viime vuosisatojen surrealistinen ja unenomaisen epätodellinen tunnelma.
Betonilattia tuntui kolkolta ja kylmältä, eivätkä edes sinne tänne asetetut matot tuoneet tilaan minkäänlaista lämmön tunnetta.

Perille saavuttuaan Kalma haki bassonsa erillisestä pienestä huoneesta, johon kaikki soittimet oli asetettu huolellisesti paikoilleen. Zombi ihasteli hetken soittimensa virtaviivaista vartta ja hymyili pienesti muistellessaan omia aikojaan bändin keikkamatkoilla. Ne olivat omalla tavallaan uuvuttavia, mutta väliin jäävän vapaa-ajan kulttuurikatsaukset palkitsivat vaivan aina moninkertaisesti.
"Saakeli, ku tuli ikävä keikkamatkoille vaikka just alko loma. Ox?" Kalma vilkaisi taakseen ja tajusi vasta nyt, ettei toinen ollutkaan hänen seurassaan. Zombi oli olettanut Oxin hakevan ensimmäisenä soittimensa, mutta hän olikin ilmeisesti jäänyt jonnekin.
Astellessaan ulos instrumentti-varastosta Kalma havaitsi Oxin istuvan lavan reunalla hieman apean näköisenä.
Kalma kurtisti kulmiaan huolestuneesti ja asetti bassonsa lavan vieressä olevaan pidikkeeseen. Sitten hän käveli hieman uneliaan näköisen Oxin luo ja asetti kätensä toverillisesti tämän olalle. "Hei, mikäs nyt on?"
Ox huokaisi syvään ja vältteli veljen tutkiskelevaa katsetta. "En mä tiedä, tuntuu vaan oudolta. Ihan ku oisin unohtanu jotain tärkeetä tai jotakin pahaa ois tapahtumassa.."
"Jotain pahaa?", Kalma mutisi puoliääneen ja pudisti sitten päätään. "Ootko sä nyt ihan varmasti kunnossa?"
Bulltauri katsahti ystäväänsä syyttävästi. "Älä aliarvioi mun kuudetta aistia! Tää ei oo mitään arkipäivästä angstia. Jotain on nyt pahasti vialla."
Kalma loi toiseen epäilevän katseen ja punnitsi tämän sanoja mielessään. "Ehkä sun kannattas levätä vähän aikaa. Sit saattaa tuntua jo paremmalta. Kaikki on varmasti ihan hyvin."
Ox tuhahti ja laittoi kätensä puuskaan ilmaistakseen turhautumistaan. "Koitapa pakottaa, herra psykologi."
Lievä ärtymys alkoi korventaa Kalmankin kärsivällisyyttä, hän ei pitänyt liikenevän sympatiansa vähättelystä. "Mä yritän vaan auttaa, jääräpää! Vaikka tossa sun kummassa tunteessa oiskin todenmukainen perä, tää meni just astetta liian henkilökohtaseks."
Ox ehti kääntää katseensa zombia kohti suodakseen tälle tympääntyneen ilmeen, mutta samassa toinen olikin ehtinyt jo hyödyntää elollisena aikanaan oppimaansa kahlitsevaa otetta asettuakseen fyysisesti ylivaltaan. Sodassa joutui toisinaan lähikamppailuun ilman asetta, ja silloin oli hyväksi taitaa muutama tehoava liike.
Vaikka Kalma olikin vuosien saatossa unohtanut osan menneisyydestään, kenraalin opettamat poliisiotteet olivat juurtuneet syvälle tämän muistiin.
Tilanne oli juuri yltymässä varsinaiseksi käsirysyksi, kun Amen ilmaantui paikalle. "Kalma ja Ox! Huonoja uutisia!"
"Nyt ei kerkeä, Eiska! Meillä on meneillään kolmannen asteen valtataistelu!", zombi ärisi kamppailun lomasta.
"Kuuntele nyt! Awa kerto mulle telepaattisesti, et jotkut tyypit on pakottanu sen mukaansa! En tiiä ketkä siinä on asialla, mut jollakin siitä porukasta täytyy olla saakelisti taikavoimia kun ne kerran sai Awaan ylivoiman", Amen kertoi ansaiten kaksikolta jakamattoman huomion alta nanosekunnin.
Kalma tuijotti muumiota hämillään, pitäen Oxia samalla kivuliaassa poliisiotteessa. "Siis mitä? Mut sittenhän.."
"No siinäs kuulit!" Ox tokaisi peittelemätöntä ivaa äänessään. "Ja sitten käpälät irti, kiitos.."
"Juu, sori! Mä en tienny, mä luulin et..." Kalma selitteli päästäessään bulltaurin vapauteen.
"Niin! 'Kaikki on varmasti ihan hyvin', pah!" Ox tuhahti hyödyntäen tilanteen suoman mahdollisuuden pätemiseen häikäilemättä hyväkseen.
"No en minä voinut tietää!" Kalma kivahti kärkkäästi ja tuhahdellen.
"Sulla on joku kuudes aisti", Amen naurahti hivenen hermostuneesti seuratessaan veljesten kireää sananvaihtoa. "Juu, mut meidän pitää lähtee nyt heti."
Kalma ja Ox nyökkäsivät. "Entäs Kita?" zombie kysäisi.
"Niin, jonkun täytyy jäädä kotiin, kun Lordikin lähtee muk-..? Hei! Missäs Lordi on?" Ox oivalsi, ettei ollut nähnyt pomoaan sitten aamuisen läheltä piti -episodin.
"Ai, te ette tiennykkää. Se lähti Rovaniemelle hoitamaan asioita, ja mutis lähtiessään jotain puolipakolla aikaistetusta aikataulusta." Amen kertoi hämmentynyt ilme kasvoillaan. "Ihan outoa."
Kalma ja Ox vilkaisivat toisiaan merkitsevästi. Heistä se ei ollut lainkaan outoa, mutta nyt ei ollut aikaa selityksille.
"Eli siis, jonkun ois jäätävä kotiin pitämään vahtia?" Kalma kysyi.
"Jep", Amen totesi alistunut ilme kasvoillaan. "Tänne on jäätävä vähintään kaks, että ympäristön tarkkailu onnistuu. Toisin sanoen te ootte siinä tappelussa kaksin, kundit."
Pienen hiljaisuuden jälkeen Oxin kasvoille levisi pahaenteinen hymy. "Ainahan me nyt muutamaa rauhanhäiritsijää potkitaan perseelle, eikö niin, Kalma?"
Zombi virnisti ja elehti käsillään kuin olisi pitänyt otteessaan rakasta haulikkoaan. "Totta helvetissä. Ne tulee niin katumaan, että koskaan astu jalallaankaan meidän alueelle!"
Kalma lähti hakemaan haulikkoaan, ja Ox sinkoaan. Hetken päästä he olivat lähtövalmiita, ja kertoivat Kitalle koko homman.
Alien näytti hieman pettyneeltä kuullessaan, ettei pääse mukaan, mutta nyökkäsi ymmärryksen merkiksi kun kuuli syyn.
Turhia aikailematta veljekset lähtivät matkaamaan kohti paikkaa, jonka Amen oli näyttänyt heille kartasta. Awa oli saanut kerrottua koordinaatit tarkkailtuaan jonkin aikaa ympäristöään.
Vaikka Amen tiesi kalmagediaanien taistelutaitojen olevan vailla vertaa, hän huokaisi. "Onnea matkaan, jätkät. Saatatte tarvita sitä."
Kumpa Amen olisi tiennyt, kuinka oikeassa olikaan...
Last edited by Beast_Lady on Fri Dec 30, 2011 3:22 am, edited 3 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby monsu » Tue Jun 24, 2008 12:35 pm

mahtavaa tarinaa :D jatkoa, jatkoa!
I know I can't stay by your side forever
But I know I won't forget your beauty
My black diamond
User avatar
monsu
 
Posts: 801
Joined: Tue Jun 26, 2007 2:23 pm
Location: Varkaus, Finland

Postby Beast_Lady » Tue Jun 24, 2008 3:55 pm

Osa 4. Kartta väärissä käsissä

Kalma ja Ox olivat talsineet epämääräisen mittaisen ajan sammalpeitteisessä havumetsässä, kun kuului ensimmäinen ja pitkään pidätelty valitus: "Ei me löydetä sitä piilopaikkaa ikinä.. Missä se ees on?" Kalma nurisi puhdistaessaan havunneulasia pois silinterinsä kangaspeitteestä.
"Hys, anna kun mä keskityn... Amen kerto tarkasti määränpään koordinaatit ja ne unohtuu jos en pysy tarkkana." Ox mutisi katse tiiviisti käsin piirretyssä kartassa, jonka Amen oli aikoinaan taiteillut Kitan luonnosten pohjalta. Toiseen ulottuvuuteen sijoittuvasta Pääkallometsästä kun ei jostain kumman syystä tupannut löytymään karttoja tyypillisistä atlaksista.
"Mistä lähtien sä oot ees osannu lukea karttoja?" Kalma kysäisi pienen hiljaisuuden jälkeen. Hänen mieleensä oli tullut hataria, mutta varsin epämukavia muistikuvia.
"Kalmagediaanien valloitusretkillä piti osata lukea karttaa. Ja minä kun muistan selkeästi johdattaneeni sotajoukkoja paikasta A paikkaan B jos jonkinlaisten karttojen kera." Ox muisteli pienoista ylpeyttä äänessään.
"Sinäkö sitä karttaa sitten muka luit? Mun mielestä kartanlukija oli kylläkin-" Kalma ehti jo kohottaa ääntään, kunnes bulltauri keskeytti hänet.
"Tietysti! Jonkunhan piti opastaa niitä kullannuppuja sijaisjohtajana sillävälin kun Kalmaged homehtu siellä linnassaan ja jätti likaiset työnsä ja kaunojensa kohteet alamaistensa huoleksi."
Samassa palaset loksahtivat paikoilleen ja mielikuva tupsahti zombin mieleen tarkkana kuin elokuvateatterin 3D-näytöksessä eturivistä katsottuna. "Sinä johdit polleana joukkoja kuin mikäkin marsalkka, minä kuljin vierellä nenä kiinni kartassa ja kerroin mihin oikeastaan edes piti mennä!"
"Ai, sinäkö se karttamies olitkin?" Ox tuumasi hämmentyneenä ja pienen mietiskelyn jälkeen totesi Kalman olevan oikeassa. "Kappas keppanaa."
"Tänne se kartta!" Kalma ärähti, ja nappasi kartan Oxin käsistä. Pahaenteinen aavistus kalvoi hänen mieltään häiritsevästi. "Noniin, kerropas nyt koordinaatit, veliseni. Seuraavaksi yritetään setviä, että missä me ylipäätään ollaan."
"Käsittääkseni meidän kuuluu saapua korkean kukkulan laelle lähellä kartan vasenta yläkulmaa", Ox kertoi tyynellä äänensävyllä, mutta jostain syystä hieman huolissaan. Jokin tässä oli nyt pielessä...
"Jaahas.." Kalma mutisi ja tarkasteli karttaa ennakkoaavistusten kasvaessa epämiellyttävän suuriksi. Äkkiä hän oivalsi, mikä oli mennyt väärin. "Ei saatanan saatana..." zombi mutisi ja räpytteli silmiään epäuskoisena.
"Höm.. m-mitä uutta?" Ox kysyi hieman hermostuneena. Kalmasta kumpuavan turhautuneisuuden pystyi vaistoamaan jo kaukaa.
Kalma kihisi raivosta. "Sä vihoviimenen luupää!! Voiko kukaan olla niin ääliö, että lukee karttaa pienen ikuisuuden väärinpäin, eikä huomaan mitään outoa?! Me ollaan tismalleen siellä, missä meidän kaikista vähiten pitäisi olla! On siinä meillä kartanlukija!!"
Ox koetti näyttää viattomalta, vaikka oli päivänselvää, ettei hän voisi mitenkään hyvittää mokaansa ja ansaita Kalman hyväntuulisuutta vielä piiitkään aikaan. "Öh.. Aijaa..."
Kalma teki äkkinäisen u-käännöksen ja lähti itsekseen jupisten tarpomaan sinnepäin, mihin heidän ilmeisesti oli kuulunut mennä. Ox seurasi vaitonaisena perässä, eikä edes yrittänyt parantaa tilannetta heittämällä jotain hupaisaa läppää tilanteen koomisuudesta.
Matka jatkui rivakasti, sillä aikaa oli kulunut paljon Oxin virheliikeen vuoksi. Kumpikaan ei puhunut sanaakaan. Mitä nyt Kalma välillä kiroili, kuinka kaukana määränpää vielä on.

- Sillävälin siellä kaukana -

Awa avasi vaikertaen silmänsä, ja yrittäessään vaistomaisesti nostaa kätensä kivusta jyskyttävälle ohimolleen, hän huomasi olevansa köysissä. "Mh.. mitä..?"
Ympärillä oli pimeää, vain kauempana kajasti hieman utuista valoa. Maa Awan mekon alla tuntui kovalta ja viileältä, kuin hän olisi maannut kalliolla. Samassa hän tajusi olevansa jonkinlaisessa luolassa. Muistikuvat viimeisten parin tunnin ajalta olivat vielä kovin hataria, mutta hän muisti etäisesti metsäpolun ja auringonpaisteen... kaiken kaikkiaan tilanne vaikutti vahvasti siltä, että hänet oli kaapattu jonnekin.
Awa huokaisi pitkään ja mietti, mitä hänen kannattaisi seuraavaksi tehdä. Luolassa oli niin pimeää, ettei neito kyennyt sanomaan varmaksi, oliko lähistöllä ketään muita hänen lisäkseen. Toisaalta hänen tekemisissään ei ollut juuri tarkkailtavaa, Awa ei kyennyt tekemään juuri mitään.
Hän ei voinut loitsia, sillä hänen kätensä olivat köysissä. Kuka hänet olikaan vanginnut, hän ilmeisesti tiesi velhon olevan melko puolustuskyvytön ilman käsiään.
Äkkiä Awa muisti, että hän oli lähettänyt jonkinlaisen avunpyynnön Amenille. Jos muumio oli huomannut Awan yhteydenoton, apu saattoi olla jo matkalla hänen luokseen. Samassa Ox pälkähti neidon mieleen, sulattaen tämän kasvot toiveikkaaseen hymyyn. "Ox.. tiedän, että olet tulossa apuun.."
"Mitäs siellä höpistään?" Ääni kantautui läheltä luolan suuaukkoa, josta valokin kantautui. Sitten kuului lähestyvät askeleet jotka pysähtyivät noin metrin päähän avuttomasta velhottaresta. Awa ei erottanut selvästi olennon kasvonpiirteitä, mutta tällä oli ruskeankeltaiset, kiiluvat silmät, jotka loistivat pimeässä hailakasti.
"Tiiätkö mitä?" Awa napautti. "Sulla on ällöttävän väriset silmät. Tulee ihan mieleen Kitan oksennus, kun se oli kerran erehtyny syömään pilaantunutta lohta", hän tokaisi nauttien pienestäkin vallantunteesta jonka hän kykeni tässä nolostuttavassa tilanteessa saamaan.
Vartija murahti närkästyneenä, muttei sanonut mitään. Sen sijaan se istuutui kivistä seinämää vasten ja jäi tarkkailemaan Awaa tunnollisesti, kuin kunnon vahti ainakin.
Tilanne oli Awasta uskomattoman raivostuttava. Hienona naisena hän ei ollut tottunut jäämään vastaavalla tavalla alakynteen pahaiselle rivisotilaalle. Lopulta uteliaisuus vei voiton, ja neito ei voinut olla kysymättä: "Mitä te haluutte musta?"
Luolan hämärässä näkyvyys ei ollut paras mahdollinen, mutta Awa olisi voinut vannoa, että olento virnisti. "Käsky korkeammalta taholta kävi, että meidän piti napata sinut, koska ennen pitkää urhoolliset sankarit rientäisivät kuitenkin hätiin. Sitten viedään pojilta luulot pois ja heivataan teidät kaikki toiseen ulottuvuuteen, itse ylipomon päämajaan", otus kertoi ilmeisen mielissään siitä, että pääsi kuvailemaan ovelan juonen yksityiskohtia. "Tai ei ihan kaikkia." se lisäsi nopeasti. "Pomo teki erittäin selväksi, että tarvitsee vain neidon ja veljekset."
Awa hätkähti. Kuka tiesi heidän mahdollisista liikkeistään niin tarkasti, että uskalsi laatia suunnitelmansa näin tarkkaan etukäteen? Hetken aikaa puistatus hiipi pitkin velhon selkäpiitä, mutta sitten hän tuli muistaneeksi kuinka ylivoimainen pari Kalma ja Ox olivat taistelukentillä.
"Te luuserit ette voi mitenkään voittaa meitä. Vaikka teitä ois kuinka paljon enemmän, meillä on selkeä ylivoima", Awa uhosi.
Vartija naurahti ivallisesti, mutta tämän äänestä kuulsi pienenpieni hermostuneisuus. "Sehän nähdään." Sen sanottuaan olento lönstysteli takaisin alkuperäiselle vartiopaikalleen, lähelle luolan suuaukkoa.
Awa ei voinut muuta kuin odottaa.

Voittavatko Kalma ja Ox kahdestaan koko joukon vihollisia? Vai pääsevätkö he ylipäätään tässä elämässä perille? Jatkoa seuraa...
Last edited by Beast_Lady on Wed Aug 01, 2012 11:39 pm, edited 2 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Kake » Tue Jun 24, 2008 8:54 pm

ihana tarina! LISÄÄÄÄÄ!! Kake tahtoo lukea!

(rakentava palaute lomailee...:D )
User avatar
Kake
 
Posts: 57
Joined: Tue Jun 24, 2008 8:34 pm

Postby Radamsa » Wed Jun 25, 2008 6:53 am

No vihdoinkin joku kirjoitaa tästä parituksesta! Se on kenties oudoin fanittamani paritus ikinä mutta olen aikalailla tykästynyt siihen :)
Hieno tarina jatkoa odotellessa...*nenä kiinni ruudussa*
"This is the Arockalypse!...Back to you Sam."
"....wtf?"
Radamsa
 
Posts: 328
Joined: Sun Jun 08, 2008 6:23 pm

Postby Beast_Lady » Wed Jun 25, 2008 10:43 am

Kiitoksia jälleen kommenteista. :D Piti jatkaa jo eilen, mutta koneessa oli joku härö.. :( Tänään kirjoitan ehkä parikin jaksoa, jos inspistä riittää..

Osa 5. Menneisyyteen

Oli kulunut noin puolitoista tuntia siitä, kun Kalma oli vaatinut karttaa itselleen, ja nyt hän ei muuta katsonutkaan.
"Kalma?" Ox aloitti. "Me ollaan-"
"Hiljaa siellä, äläkä enää häiritse mun keskittymistä.. Mä yritän löytää sitä määränpäätä, joka on jossain tuolla kaukaisuudessa, eikä se onnistu jos sä et pidä turpaas tukossa.." Kalma murahti.
"Sitä vaan, et se meidän määränpää ei oo ees sadan metrin päässä!" Ox ilmoitti.
"Täh? Eikö? Eipä ookkaan... Vähän mä oon best!" Kalma riekkui.
"Hys! Pidä matalampaa profiilia.. Mä koitan päästä tarpeeks lähelle tota luolaa.. Sinnehän meidän ilmeisesti pitää mennä?" Ox kysyi.
Kalma katsoi vielä pikaisesti karttaa. "Jep! Sinne sinne! Niin, nyt me sit vaan hiivitään aivan hilj-"
"Awa, here I coomeee!!" Ox huudahti, ja lähti juoksemaan täyttä vauhtia kohti luolaa.
"Mit-? Pöllö!" Kalma älähti, ja lähti Oxin perään. Hänen epäilynsä siitä, että Ox on tykästynyt Awaan kasvoivat. Yleensä Ox hoiti tällaiset asiat maltillisesti, mutta nyt...
Ox tuli luolan suulle, ja ampui ensimmäisiä eteen sattuvia singolla.
"Lex! Meillä on ongelma, parimetriä korkea sellainen!" yksi vartijoista kertoi heidän ryhmänjohtajalleen.
"No, hoitakaa se ongelma pois tieltä.. Odottelemme vieraita saapuvaksi... Ja se on pomo, ei Lex." Lex muistutti.
"Mitä helv-?! Toinenkin!" kuului luolan suulta. Sen jälkeen kuului laukaus, ja äsken huutanut olio makasi kuolleena maassa.
"No nyt meillä on kaks parimetristä ongelmaa... Ja ne vieraat on tässä se ongelma.." vartija kertoi.
"Joko ne kalmagediaanit on täällä?! Varokaa vaan, jos tapatte ne ( mihin te ette todennäköisesti kykenisi, vaikka yrittäisittekin)..."
"Hei Kalma! Toi tuolla taitaa olla jonkinsortin johtaja! Mä hoidan sen!" Ox ilmoitti, ja lähti juoksemaan kohti Lexiä.
"Lex! Varo!" vartija huudahti, kunnes hänen päänsä irtosi singon laukauksen seurauksena.
"Hei, onnittelut.. Tapoit minun ylimmän vartijani yhdellä iskulla..." Lex kertoi.
"Kyl mä nyt sen nään... Haluutkos säkin perehtyä singon kiehtovaan maailmaan?" Ox kysyi, suunnaten singon Lexiä päin.
"Hmm.. Kiitos ei.. Mutta haluaisitkos sinä..." Lex aloitti, ja alkoi huomaamattomasti ottaa asettaan esiin viitan takaa. Awa kuitenkin huomasi sen.
"Ox! Varo!" hän huudahti.
"Hiton likka!" Lex ärähti, ja otti aseen esille, osoittaen sillä Oxia.
"Niin, haluaisitkos sinä perehtyä tämän kiehtovaan maailmaan?" hän kysyi. "Sivuvaikutuksena saattaa tosin olla kipua ja särkyä..."
Ox naurahti huvittuneena. "Luuletko sä ton olevan tehokkaampi, kun mun singon?"
Samassa Kalma tuli Oxin vierelle, ja osoitti Lexiä haulikolla. "Ja mun haulikon? Saatika näiden molempien yhdessä?"
Lex oli hetken hiljaa, ja pudotti aseen maahan.
"Minunkin on tunnustettava tappioni... Ottakaa ystävänne, siksihän te tänne tulitte.." hän sanoi.
"Vahdi sä Kalma tota nilkkiä, niin mä vapautan Awan." Ox sanoi, ja meni Awan luo.
"Ootko sä kunnossa?" Ox kysyi.
"Oon.. Kiitti, kun tulitte." Awa hymyili.
"Eihän me nyt oltas voitu jättää sua tänne..." Ox sanoi, irroittaessaan köysiä.
Hetken päästä Awa oli vapaana.
"Noniin.. Pitänee lähtee sit takas kotiin..." Ox totesi, ja oli lähdössä takaisin Kalman luo.
Awa tarttui hänen takinliepeestään. "Ox.." hän aloitti.
Ox kääntyi katsomaan Awaa. Neito katsoi häntä silmiin. "Kiitos vielä kerran."
Ox katsoi häntä hieman hölmistyneenä. "..Ole hyvä..." hän sai sanottua.
Awa päästi hänestä irti.
"Hei, Awa ja Ox! Lähetään!" Kalma huudahti, ja käänsi selkänsä Lexille.
"Tuo oli virhe!" Lex ilmoitti, ja alkoi loitsia.
"Näemme pian uudestaan.. Ette välttämättä tunnista minua, mutta voin vakuuttaa, että tunnen teidät..." Lex nauroi mielipuolisesti.
Hetken huimauksen jälkeen kolmikko huomasi olevansa jossain muualla. He olivat suurella aukealla, ja minne he vain katsoivatkaan, kaikkialla näkyi vuoria, ja PALJON lunta.
"Mihin hittoon se taiko meidät?!" Awa ärähti.
"Ei aavistustakaan.. Ehkä me ollaan jossain Himalajalla..." Ox ehdotti.
Kalma katsoi taakseen, ja jähmettyi paikoilleen. Hetkeen hän ei saanut sanaa suustaan.
"Tota.. Ox.." hän sanoi. "Musta vähän tuntuu, et me ollaan jossain paaaljon kauempana..."
Ox ja Awa katsoivat myös taakseen, ja henkäisivät hämmästyksestä.
"Toi ei voi olla oikea..." Ox sanoi.
"On se! Se on oikee mammutti!!" Awa huudahti, katsoen heidän edessään seisovaa mammuttia. Otus ei tuntunut kuitenkaan onneksi välittävän heistä ollenkaan.
"Voi mammutin perskarvat sentään! Me ollaan jääkaudella!!" Kalma huusi.
"...No, on tässä se hyvä puoli, ettei tuu kuuma." Ox totesi.

Miten Kalma, Ox ja Awa selviytyvät pois jääkaudelta? Mitä Lex tarkoitti sanoessaan, että he tapaavat pian? Jatkoa seuraa...

Kylläpä tuli lyhyt osa, (ainakin omasta mielestä). :) Jatkoa tulee jo tänään, ja tälläkertaa pidän sanani! :D
Last edited by Beast_Lady on Fri Jun 27, 2008 4:08 pm, edited 2 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Kake » Wed Jun 25, 2008 10:55 am

"Voi mammutin perskarvat sentään! Me ollaan jääkaudella!!" Kalma huusi.
"...No, on tässä se hyvä puoli, ettei tuu kuuma." Ox totesi.

Ei hemmetti kun repesin tolle!:D JATKOAAAAA!:D
Ystävät ovat kuin lyhtyjä tiellä, ne eivät lyhennä matkaa, vaan tekevät sen valoisammaksi kulkea
User avatar
Kake
 
Posts: 57
Joined: Tue Jun 24, 2008 8:34 pm

Postby Beast_Lady » Wed Jun 25, 2008 8:44 pm

Taas kirjoittamaan! :D

Osa 6. It snows in Hell

Koitettuaan tuloksetta tehdä toimintasuunnitelmaa, Kalma, Ox ja Awa päättivät vain kävellä johonkin suuntaan,
ja etsiä ihmisiä. He yrittivät päätellä mahdolliset ilmansuunnat, ja lähtivät sitten etelään (ainakin Kalman mukaan).
"Tää on kyl ihan turhaa... Kuka tietää, vaikka koko tässä maanosassa ei ois ihmisiä?" Kalma marisi hetken kuluttua.
"Älä jaksa nurista... Aatellaan positiivisesti!" Ox sanoi.
"Ai positiivisesti? Koetas vaan keksiä nyt jotain positiivista, Einstein!" Kalma ehdotti. "Ja sitä 'ei tuu kuumaa' ei enää hyväksytä."
"No.. tota... öh.. täällä saa olla rauhassa, ei ihmisvilinää, ei paarmoja, eikä ötököitä yleensäkkään,
ei ilmansaasteita, eikä, ennenkaikkea, Michael Jacksonia!" Ox luetteli.
"No sitä ihmisvilinää täällä just kaivattas! Eikä se Michael Jackson oo meitä erityisemmin häirinny siellä nykyisyydessäkään..." Kalma mutisi.
"Mut jos aatellaan positiivisesti, niin tänne se ei ainakaan pääse häiritsemään!" Ox intti.
"No okei, okei! Sovitaan sitten niin... Mut keskitytäänpä nyt olennaiseen: täältä selviämiseen." Kalma sanoi.
Awa hymyili kuunnellessaan Kalman ja Oxin jutustelua. Kuullosti siltä, että veljekset eivät olisi erityisen
hyvissä väleissä keskenään, mutta oikeasti he tekisivät mitä vaan toistensa puolesta.
Awa katseli heidän ympärilleen avautuvaa maisemaa. Kauempana oikealla siinti korkeita vuoria,
joiden huiput eivät näkyneet ylhäällä levittäytyvän sumuverhon takia. Vasemmalla oli varmasti useita neliökilometrejä laaja aukea.
Jossain kaukana näkyi olevan lauma mammutteja. Ne tosin näyttivät kolmikon luota pelkiltä pisteiltä kaukaisuudessa.
Taivas oli pilvien peitossa, ja näytti siltä, että pian voisi alkaa pyryttää.
"Alkaakohan sataa lunta?" Awa kysyi.
"Lumisade.." Kalma huokaisi. "Se tästä vielä puuttuisikin..."
"Now it snows in hell!
This is the day foretold till death do us apart..." Ox hyräili.
"Niinpä.. In Hell indeed.. Tää jääkausi oli kyl yhtä Helvettiä, jos multa kysytään!" Kalma ärähti.
"Täällä oli kaunista..." Awa huokaisi.
"No joo, tosi kaunista niin... Pelkkää valkosta jokapaikassa!" Kalma jatkoi negatiivisella asenteella.
"Sen takia täällä onkin niin kaunista, kun tääl on valkosta! Eikö niin, Ox?" Awa kysyi.
Ox nyökkäsi. "Jep. Mä oon samaa mieltä."
Kalma tuhahti. "No ylläri..."
Samassa hän näki, kun jokin tuli taivaalta häntä päin. Kalma ei ehtinyt reagoida, ennenkuin hänen naamaansa lensi lumihiutale.
Yksi ainoa. "WTF?!" hän huudahti.
"No mikä nyt on?" Ox kysyi.
"Lumihiutale!!" Kalma hätäili.
"Eh.. Niin? Mitä sitten?" Ox katsoi Kalmaa ilmeellä: 'Nyt se sekos.'
"Muttakun.. se tuli mun naamaan! Ihan yllättäen! Ilman mitään varotusta!" Kalma jatkoi hätäilyä.
"Ootko sä nyt ihan varma?! Onko ihan totta, et sä näit lumihiutaleen.. ja vieläpä jääkaudella??" Ox kysyi muka innostuneena.
Awa alkoi hihittää.
"Mut se... se tuli taivaalta!" Kalma sanoi.
"Lumihiutaleilla on usein tapana lentää taivaalta... Niin se vaan on, eikä sille mitään voi." Ox oli lohduttavinaan.
Samassa hänenkin naamaansa lensi lumihiutale. Sitten niitä alkoi leijailla tasaiseen tahtiin.
"Okei.. Nyt mä ymmärrän, miks sä hätäännyit." Ox totesi.
"Hitto, meidän on löydettävä joku suoja ennenkun alkaa pyryttää kunnolla!" Kalma sanoi.
He lähtivät taas kulkemaan, suojaa etsien. Normaalista lumisateesta oli kehittymässä pahemman luokan lumimyrsky.
Hetken päästä Ox huomasi eräässä kallionseinämässä aukon. "Hei! Käviskö toi luola?" hän kysyi.
"Sen on nyt käytävä, täällä ei nää kohta eteensä!" Kalma sanoi.
He menivät luolan suulle.
"Tuol on ihan pimeää! Mitä jos siel on jotain?" Awa kysyi.
"No siitä saa sit ainakin turkiksen! Sinne vaan!" Kalma hoputti.
Kolmikko meni sisemmälle luolaan, ja olivat varuillaan eläinten varalta.
"Taskulamppu ois nyt kätevä." Ox totesi.
"Missä sä Ox oot? Mä en nää sua.." Awa sanoi, koettaen löytää Oxia.
"Mä oon tääl.. Voin vaik puhuu sulle.. Tuu mun ääntä päin." Ox kehoitti.
"Okei.." Awa sanoi, ja harhaili pimeydessä.
"Haa! Mä löysin sut!" Awa hihkaisi, kun hän melkein törmäsi Oxiin.
"Kalma? Missäs sä oot?" Ox kysyi.
"Täällä.." kuului pimeydestä.
"Pysy siellä, me tullaan sinne." Ox ilmoitti, ja lähti Awan kanssa Kalman luo.
Loppujen lopuksi kaikki olivat samassa kohdassa.
Awa nojasi Oxin olkapäätä vasten, ja koetti saada unen päästä kiinni. Kalma teki samoin.
"Heh.. Onko mun olkapäät noin mukavat?" Ox kysäisi naureskellen.
"Mmm, on ne..." Awa sanoi.
"Niin on.." Kalmakin kehui.
"Ainakin yhen meistä pitää olla kokoajan hereillä. Jos vuorotellaan?" Ox ehdotti.
"Joo, sopiihan se.. Sä alotat." Kalma ilmoitti.
"Jaa.. No, ihan sama... Nukkukaa te sillävälin.." Ox sanoi.
Aikansa Oxin olkapäitä vasten nojailtuaan Kalma ja Awa nukahtivat.
Ox pysyi valveilla monta tuntia. Se ei oikeastaan ollut edes erityisen vaikeaa.
Ox oli huolissaan siitä, mitä Lex oli puhunut ennenkuin taikoi heidät menneisyyteen: että he tapaisivat pian uudestaan.
"Kohta se kuitenkin pölähtää tähän samaan luolaan.." Ox ajatteli.
Ox oli tuskin ajatellut lausettaan loppuun, kun luolan suulta kuului askelia.
"Mitä helv-?" Ox murahti, ja suuntasi katseensa luolan suulle.
Vaikka luolaan tullut henkilö ei nähnyt Oxia, Ox näki hänet valoa vasten oikein hyvin.

Kuka luolaan tuli? Mitä hän aikoo? Miten jatkuu kolmikon paluuyritys tulevaisuuteen? Jatkoa seuraa...

Jätän tähän :twisted: Kylläpä tästäkin jaksosta tuli lyhyt.. :roll:
Last edited by Beast_Lady on Fri Sep 26, 2008 6:33 pm, edited 4 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Ananas1997 » Wed Jun 25, 2008 10:08 pm

Aivan mahtavaa tarinaa toi, itte en ikinä keksis vastaavaa. Jatkoa PIAN!
User avatar
Ananas1997
 
Posts: 383
Joined: Tue Apr 29, 2008 5:14 pm
Location: Finland, Lapua, M14 (4.2.1997)

Postby Beast_Lady » Wed Jun 25, 2008 10:35 pm

Tänään en jaksa kirjottaa lisää... Jatkan huomenna :wink: Vai pitäskö jatkaa tänään kuiteski? Voivoi, tääpäs menee nyt vaikeaks... :?
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Beast_Lady » Wed Jun 25, 2008 10:38 pm

Mitä sanotte, jatkanko viel tänään tätä tarinaa? Mielipiteitä kaivataan! :D
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Beast_Lady » Thu Jun 26, 2008 12:45 am

Noniin, nyt vielä iltalukemista teille! :D Tai yö.. tai aamu.. tai päivä.. tai.. pyh, anyway! Lukekaa vaan se tarina, älkääkä välittäkö miusta.. xD

Osa 7. Pakkasesta helteeseen

"Lex!" Ox sihahti, tajuten vasta parin sekunnin päästä, että oli pitäny ääntä.
"Voi vittu... Jos se huomaa meidät, se on mun vika.. Ei, nyt turpa tukkoon minä! Täytyy lopettaa tää yksinpuhelu..." hän ajatteli.
Ox koetti pysyä mahdollisimman hiljaa. Jos heillä olisi tuuria, Lex ei huomaisi heitä tarkastuskierroksellaan.
Äkkiä Lex haukotteli, ja kävi istumaan aika lähelle luolan suuaukkoa.
"Mit-? Eikö se ookkaan tulossa tänne??" Ox mietti. "Jos se tulikin tänne vaan huonon sään takia.. Ihan ymmärrettävää." Ox totesi mielessään.
Äkkiä Kalma vaihtoi asentoa. "Voi käpy! Ei nyt!" Ox kauhisteli.
Kalma kuitenkin jatkoi asennon vaihtelua, ja siinä onnistuttuaan mumisi jotain perään.
"Mikä se oli?" Lex puhui itsekseen, ja nousi seisomaan. "Tästä otetaan kyl selvää..."
Lex lähti kävelemään heitä kohti.
Ox tavoitteli maasta Kalman haulikkoa. Viimein sen saatuaan hän ampui Lexiä kohti toivoen osuvansa.
Laukaus herätti Kalman ja Awan.
"Mitämmh..?" Kalma mumisi.
Lex karjaisi tuskasta. Suurin osa hauleista oli mennyt ohi, mutta muutama osui hänen jalkaansa.
"Nyt pois täältä, mä en ehi selittää!" Ox huudahti, ja ryntäsi ulos Kalma ja Awa perässään.
"Te?!" Lex älähti. "Ette pääse pakoon!"
"Hei! Jompikumpi teistä voi taikoo meidät pois täältä! Awa, sun kannattaa säästää taikavoimias, Kalma..?" Ox ehdotti.
"Okei, mä yritän.. En oo vaan viel erityisen hyvä täs loitsussa..." Kalma kertoi, ja alkoi loitsia.
Lex ehti nähdä luolan ulkopuolella välähdyksen, ja sen jälkeen hänen jahtaamansa kolmikko oli tiessään.
Kalma, Ox ja Awa avasivat silmänsä.
Seurasi hetken hiljaisuus.
"Kalma.. Tääkö on sun käsitys nykyajasta?!" Ox kysyi.
"Hups... väärä osoite..." Kalma mutisi.
"Hmm... Mun arvion mukaan me ollaan... noin vuoden 2200 eKr. Egyptissä. Tarkalleen ottaen vuodessa 2184 eKr." Awa totesi.
"Hienoa, Kalma, hienoa..." Ox murahti, taputtaen Kalmaa olalle.
"Hei! Jos nyt on vuos 2184 eKr, niin muitattekos keneen rakkaaseen ystäväämme törmäämmekään täällä? A niinkuin...?" Kalma kysyi.
"Amen!" Ox ja Awa oivalsivat.
"Mennään tervehtimään Eiska-ystäväämme, kun kerran tänne tultiin!" Kalma sanoi, ja lähti marssimaan kohti faraon palatsia.
"Muuten hyvä idea, mut luuletko sä meidän pääsevän sisään?" Awa kysyi.
"Juujuu! Mennään vaikka väkisin, jos ei muuten onnistu!" Kalma jatkoi.
"Eihän Amen ees tunne meitä vielä!" Ox muistutti.
"No ketä se haittaa? Tutustutaan!" Kalma sanoi.
"Okei, mennään sit, mut sano mun sanoneen, tää on huono idea!" Ox sanoi varmana asiasta.
"Tästä tulee hauskaa, uskokaa pois!" Kalma huudahti.
Ox ja Awa olivat molemmat hieman huolestuneen oloisia. Mitä tästäkin tulisi? Hauskaa, vaiko ei..? Sen saatte nähdä.. Ensi jaksossa!!

Pääsevätkö monsterit sisään faraon palatsiin?

Noniin, nyt ei enää (vaikka tosi lyhyeksi jäikin). :D Jatkelen huomenna 8) Voi vaahtera, kun tulikin lyhyt jakso.. :oops: koittakaa kestää...
Last edited by Beast_Lady on Fri Jun 27, 2008 4:13 pm, edited 1 time in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby ~Girl from the Night~ » Thu Jun 26, 2008 2:54 pm

Jee jatkoa kehiin nopeasti! Tää on ihan huippu! <333
let it snow<3
User avatar
~Girl from the Night~
 
Posts: 431
Joined: Wed Jun 28, 2006 6:28 pm
Location: Lapua

Postby Beast_Lady » Thu Jun 26, 2008 6:49 pm

Tänään en ole ehtinyt kirjoitella aikaisemmin.. Mutta 2 osaa tulee tänäänkin, niinkuin yleensä, jos inspiraatiota riittää :)

Osa 8. Bulltaurijumala

Noin 10 minuutin kävelymatkan jälkeen Kalma, Ox ja Awa saapuivat palatsin oven eteen. Ovella oli kaksi aseistettua vartijaa.
"Entäs nyt? Mennäänkö vaan tästänäin sanomaan, et haluttas tavata meidän tulevaisuuden kaveri?" Ox kysyi.
"Jos ei nyt sanottas ihan noin.. Mut sanotaan vaik, et me ollaan tultu kaukaa toisesta maasta puhumaan faraon kanssa. Eiköhän sit päästä sisälle!" Kalma sanoi.
Awa huokaisi. "Tässä ei oo mitään järkeä..."
"Mun mielestä ois ainakin mukavaa päästä tonne sisälle.. Tänne ulos paistuu!" Kalma sanoi, ja avasi takkiaan hieman.
"Nyt sekin selvis, et miten Eiskalla voi olla joskus kesälläkin kylmä..." Ox naurahti.
"No niinpä! Se onkin eläny aina tällasessa helteessä.." Kalma puuskahti.
"Noniin, nyt mennään!" hän jatkoi, ja meni vartijoiden luokse.
Nämä joutuivat katsomaan Kalmaa ylöspäin, ja olivat hieman varuillaan.
"Hyvää päivää! Me ollaan tultu kaukaa toisesta maasta, ja haluttas puhua faraon kanssa." Kalma kertoi.
Vartijat katsoivat Kalmaa kysyvästi, ja puhuivat toisilleen jotain.
"Yks juttu unohtu.. Noi ei osaa suomea." Ox muisti.
"Siihen jäi vierailu Eiskan luona.." Kalma totesi.
"No, kyllähän me nähään Amen kotona." Awa muistutti.
"Niin.." Kalma mutisi, ja otti taskustaan juomapullon, jossa oli Harley Davidsonin kuva.
"Mitä tossa on?" Ox kysyi.
"Moottoriöljyä tietty. Onneks otin sen mukaan kun lähettiin." Kalma sanoi, ja joi kulauksen moottoriöljyään.
Seuraavat tapahtumat olivat kuin jostain pilasarjakuvasta, missä kaikki menee pieleen.
Lintu lensi paikalle aivan yllättäen, ja nappasi kiinni nauhasta, joka roikkui juomapullosta.
Kalma älähti yllättyneenä, ja lähti linnun perän.
"Hiton sulkainen pommikone! Tänne!" Kalma karjui.
Kalma otti haulikkonsa esille, ja ampui lintua päin.
Lintu päästi irti juomapullon nauhasta, mutta pullo lensi palatsin ikkunasta sisään.
"Ei, ei, eiiii! Mun rakas Harley Davidson juomapullo..." Kalma parahti, ja tunsi, kun jalat pettivät hänen altaan.
Hän kaatui selälleen maahan. Awa ja Ox tulivat Kalman luokse hieman huolestuneen näköisinä.
"Broidi? Ooks sä kunnos?" Ox kysyi.
"En.. Sen lentävän tautipesän takia mun juomapullo on mennyttä.." Kalma voivotteli.
"Ei voi mitään.. Meidän täytyy nyt jatkaa matkaa." Awa totesi.
"Joo... Mä loitsin.." Kalma sanoi, ja nousi ylös.
"Jos sä taikosit meidät tällä kertaa kotiin?" Ox kysyi.
"Pyh, minkä mä sille voin, et en oo viel hyvä täs loitsussa?" Kalma tuhahti, ja alkoi taikoa.
5 sekunnin päästä he olivat taas muualla.
"Hei! Tän paikan mä tunnistan! Me ollaan Kreikassa!" Ox ilmoitti.
"Jaa, että Kreikassa..." Awa mutisi, katsoen Kalmaa.
"Eheh.. Vuosiluku on..?" Kalma kysyi.
"Noin 2000 eKr." Awa kertoi.
"Ai.. No, päästiinhän me jotain 200 vuotta eteenpäin! Saavutus sekin!" Kalma puolusteli.
"Tosi saavutus..." Ox murahti.
"Jäädäänkö kattomaan entisajan Olympialaisia?" Kalma kysyi.
"Mitä katottavaa siinä on? Alastomia ukkoja juoksee kilpaa.. Sitäpaitsi sinne ei päästetty vielä tässä vaiheessa naisia." Awa sanoi.
"Muuten, Lexiä ei näkyny siel Egyptissä... Missäköhän se on?" Ox kysyi.
"Ei mitään havaintoo... Mut tehään tääl nyt jotain! Jos se Lex vaikka ilmaantus paikalle, niin heitetään se mereen!" Kalma sanoi, sormiaan naksutellen.
"Mitä me muka täällä tehään?" Ox kysyi.
"En mä tiiä, jotain..." Kalma sanoi.
"Syödään, mä söin viimeks sillon aamulla, sitä puuroa." Awa ehdotti.
"Hyvä idea! Mistä me sitä ruokaa saadaan?" Ox kysyi.
Hetken mietittyään Kalma käänsi katseensa Oxiin.
"Jos noi kreikkalaiset luulis sua jonkin sortin jumalaks.." hän aloitti.
"Mua? No, bulltaureja kyl palvottiin jossain vaiheessa.. Ennenkun ne vainot alko." Ox kertoi.
"Tässä vaiheessa bulltaureja varmaan viel palvottiin.. Sä saat nyt hommata meille ruokaa! Mee näytille!" Kalma huudahti pirteästi.
"Voi samperi... No, mä meen..." Ox sanoi, ja meni torille.
Kaikki ihmiset kääntyivät katsomaan häntä, ja kuuluivat puhuvan jotain jumalista.
Äkkiä Ox hätkähti. Ne ihmisethän puhuivat.. suomea!
Ox kääntyi katsomaan Awaa, joka nyökkäsi hänelle.
Awa oli taikonut heidät kuulemaan kreikan suomena.
Ox kääntyi takaisin ihmisten puoleen.
He olivat keräänyneet yhteen joukkoon, ja katsoivat Oxia ihmeissään.
"Mitä mä sanon niille?" Ox kysyi Kalmalta ja Awalta.
"Uskottele niille, et sä oot joku jumala!" Kalma sanoi.
Ox nyökkäsi.
"Kuka.. kuka olet? Mikä olet? Mistä tulet?" yksi ihmisistä kysyi.
"Olen Ox, bulltauri. Olen tullut tuonpuoleisesta takaisin ihmisten maahan. Haluan tietää, kuinka uskollisia te ihmiset olette meille, jumalille.
Antakaa minulle ruokaa ja juomaa, niin jumalat antavat teille hyvän sadon." Ox sanoi.
Seurauksena oli kauhea hälinä. Ihmiset juoksivat koteihinsa, ja tulivat takaisin syli täynnä ruokaa.
Kalma, Awa ja Ox söivät ja joivat itsensä kylläisiksi.
Syötyään Ox lupasi kansalle: "Teidän satonne tulee olemaan hyvä."
Kalman, Oxin ja Awan mentyä kauemmas he puskahtivat nauruun.
"Ei oo totta, nehän uskoo kaiken!" Ox parahti naurun seasta.
"Sä näyttelit kyl hyvin, se täytyy myöntää." Kalma sanoi.
"Ehkä susta tuleekin vielä kuuluisa näyttelijä." Awa ehdotti Oxille.
"Ei tässä elämässä.." Ox naurahti.
Joku seurasi kolmikkoa varjoista.
"Ette pääse minusta näin helpolla.. Saan teidät vielä, ja sitten ette pääse pakoon!"

Kuka on se kumma hiippari, joka seuraa monstereita? Milloin he pääsevät takaisin kotiin? Näkeekö Kalma enää koskaan rakasta juomapulloaan?
Jatkoa seuraa vielä tänään... :D

Siinä.. Toivottavasti kelpaa :) Minä kun en parempaa jälkeä saa aikaan :roll:
Last edited by Beast_Lady on Fri Jun 27, 2008 4:14 pm, edited 4 times in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby ~Girl from the Night~ » Thu Jun 26, 2008 7:59 pm

Täähän käy jännäks! Lissää kiitos! Mikä onkaan Kalman juomapullon kohtalo? =D
let it snow<3
User avatar
~Girl from the Night~
 
Posts: 431
Joined: Wed Jun 28, 2006 6:28 pm
Location: Lapua

Postby Beast_Lady » Thu Jun 26, 2008 11:25 pm

Taas jatkoa.. Olkaapa hyvät (tai pahat). 8)


Osa 9. Kymmenkertainen kosto

-- Pääkallometsä --

Amen alkoi olla huolissaan. Kalma ja Ox olivat viipyneet pelastusretkellään jo aivan liian kauan.
Mitä jos heille oli tapahtunut jotain?
Huoli veljesten kunnosta oli, ja pysyi Amenin mielessä.
Nyt kun kotona oli vain hän ja Kita, oli aika hiljaista. Oikastaan oli luonnottoman hiljaista.
Ei Kalman ja Oxin vitsailua.. ei niitä iänikuisia tappeluita.. ei basson rämpytystä... Pelkkä hiljaisuus.
Toisinaan täysi hiljaisuus saattaa ottaa enemmän korviin, kuin kova meteli.
Amen huomasi sen nyt.
Hän huokaisi. "Onko tää totta? Onko mulla ikävä niitä vitsiniekkaveljeksiä..?"
Se oli totta. Vaikka Amen yritti olla ajattelematta Kalmaa ja Oxia, he tulivat aina uudestaan hänen mieleensä.
Enary olisi ollut heidän seuranaan, ellei hän olisi muuttanut omaan asuntoonsa jo aikoja sitten...
Amen hymyili muistaessaan erään asian: sen, että Kalma oli silinteriään myöten ihastunut Enaryyn.
Poloinen Kalma. Tälle oli varmasti ollut ikävää, kun Enary lähti.
Amen huokaisi uudestaan. Hänellä oli todellakin suorastaan ikävä Kalmaa ja Oxia.
Kita koetti piristää Amenia soittamalla rumpuja.
Tälläkertaa sekään ei auttanut.
Amen otti paremman asennon nojatuolissa, ja uppoutui muistojen maailmaan.

-- Rooma 222 eKr. --

"Hitot sun kanssa Kalma! Nyt me ollaan taas jossain hevonkuusessa!"
ärähti Ox heidän ilmestyessään uuteen paikkaan: tälläkertaa suoraan Julius Caesarin voitonkulkueen eteen.
"No sori..." Kalma mutisi.
Awa huokaisi. "Mä taion meidät samantien osaamaan kaikki maailman kielet.. se on ehkä hyödyks..." hän sanoi, ja taikoi pikaisesti.
"Hei! Pois Caesarin voitonkulkueen tieltä!" eräs kulkueen mukana olevista sotilaista huudahti.
"Turpa tukkoon, solttupoika!" Kalma ärähti.
Äkkiä yleisön joukosta kuului: "Ei huolta.. Minä voin hoidella heidät pois tieltä.."
"Tehkää se nopeasti, olkaa hyvä..." sotilas pyysi.
Apuun tarjoutunut henkilö tuli esiin muiden ihmisten joukosta. "Hei taas." hän tervehti.
"Lex!" kolmikko huudahti yhtäaikaa.
"Minäpä minä.. Tällä kertaa ette pääse pakenemaan." Lex sanoi.
"Meillä on ylivoima, jos et ole huomannut.. Ja mul on edelleen se haulikko." Kalma ilmoitti.
Lex naurahti. "Haulikkoko minut pysäyttäisi? No, ehkä jos on tarpeeksi nopea!" hän sanoi, ja tuli äkkiä Kalmaa päin.
Kalma ei ehtinyt reagoida, ennenkuin hänen kyljestään alkoi valua verta. Siihen oli tökätty veitsi.
Sitten Lex palasi takaisin paikoilleen.
Kaikki parissa sekunnissa.
Ox katsoi Kalmaa tämän irroittaessa veistä kyljestään. Sitten hän puristi kätensä nyrkkiin, ja suuntasi katseensa Lexiin.
"Toi kostetaan, Lex... toi kostetaan..." Ox murisi, silmät leimuen raivosta.
Hetken ajan Lexistä saattoi nähdä pelon ja epävarmuuden. Sitten hän ryhdistäytyi, ja yritti näyttää itsevarmalta.
"Pidä tätä." Ox sanoi Kalmalle, ja ojensi tälle sinkonsa.
Ox rusautti rystysiään, ja lähestyi Lexiä uhkaavasti.
Lex perääntyi pari askelta.
"Ja sähän et lähe yhtään mihinkään!" Ox ärähti, ja tarrasi Lexiä takinliepeestä.
"Mä kostan sulle kymmenkertasesti sen, mitä sä teit mun veljelle!" Ox murahti, ja löi Lexiä kovalla voimalla kylkeen.
Lex karjaisi tuskasta.
"Tuntuko mukavalta?! Seuraavaks on vuorossa rentouttavaa hierontaa!" Ox ilmoitti, ja alkoi hakata Lexin selkää.
Joka lyönnin jälkeen kuului uusi tuskanhuuto. Kalma ja Awa värähtivät jokaisen Lexin selästä kuuluvan naksahduksen jälkeen.
Hetken päästä, rääkättyään Lexiä tarpeeksi, Ox päästi tämän kaatumaan maahan, ja meni takaisin Kalman ja Awan luo.
Veljekset paiskasivat kätensä yhteen. "On se hyvä, kun mulla on tollanen veli." Kalma naurahti.
Lex nousi voihkien seisomaan.
"Nyt on kyllä paikat kipeenä, ja kauan..." hän voihkaisi.
"Ihan oikeen sulle..." Ox tuhahti.
"Hei, Ox.. Joko lähettäs täältä voittokulkuetta häiritsemästä?" Awa kysyi.
"Juu.. Kalma, ois mukavaa jos me ei päädyttäs Amazoniin... Tai siellä mä voisin heittää ton selkävaivasen piraijoille." Ox sanoi suunnaten puheensa Lexiin.
"Musta tuntuu et sä oot kostanu sille jo tarpeeks.." Awa naurahti.
"En oo.. en ennenkun se makaa kuolleena maassa... Se pakotti sut sinne luolaan... Sitä mä en anna sille anteeks." Ox sanoi.
"Joo, nyt lähetään!" Kalma julisti, ja alkoi taikoa.

Minne monsterit nyt mahtavat päätyä?

Sen saatte selville seuraavasta osasta, jonka kirjoitan ehkä huomenna.. tai parhaassa tapauksessa tänään.. Kattoo nyt :D
Last edited by Beast_Lady on Fri Jun 27, 2008 4:15 pm, edited 1 time in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Radamsa » Thu Jun 26, 2008 11:58 pm

*jyrsii kynsiään* Apuva, minnehän ne seuraavaksi pääty. Hiukan lisää kuvailuja niin olisi kivempi llukea. Thanks,jatkoa
"This is the Arockalypse!...Back to you Sam."
"....wtf?"
Radamsa
 
Posts: 328
Joined: Sun Jun 08, 2008 6:23 pm

Postby Beast_Lady » Fri Jun 27, 2008 12:15 am

Kiitos vinkistä Radamsa :D Koetan tästälähtien kuvailla tarkemmin :wink:
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Beast_Lady » Fri Jun 27, 2008 12:16 am

Jatkoa ilmaantuu huomenna.. En jaksa enää kirjoittaa... Ja lopputuloskin vois olla aika tuskasta luettavaa, kun oon näin väsyny :D
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Ananas1997 » Fri Jun 27, 2008 12:36 am

Olis kaksi asiaa.

1. Todella mainio tarina.
2. Tuplapostasit jo toiseen kertaan tässä topicissa.
Last edited by Ananas1997 on Fri Jun 27, 2008 11:07 am, edited 1 time in total.
User avatar
Ananas1997
 
Posts: 383
Joined: Tue Apr 29, 2008 5:14 pm
Location: Finland, Lapua, M14 (4.2.1997)

Postby ~Girl from the Night~ » Fri Jun 27, 2008 7:57 am

Heh, Roomassa tälläkertaa. Saa nähä missä ne toikkaroi seuraavaks! :D
let it snow<3
User avatar
~Girl from the Night~
 
Posts: 431
Joined: Wed Jun 28, 2006 6:28 pm
Location: Lapua

Postby Beast_Lady » Fri Jun 27, 2008 12:08 pm

Kiitoksia kommenteista :D Niin, tarina jatkuu ja tälläkertaa monsterikolmikon aika ja paikka on..:

Osa 10. Muumilaaksoon!

--Italia 1500 luku--

Hirviöt katselivat ympärilleen. Oli pilvinen sää ja näytti siltä, että pian voisi alkaa satamaan.
Jokapuolella oli korkeita taloja, ja kaikista korkeimmalle nousi kirkko.
Ihmisiä ei näkynyt. Kaikki olivat ilmeisesti joko kotona, tai kirkossa.
Kaupunki oli aivan hiljainen.
"Vai Italiaan tälläkertaa..." Awa mutisi.
"Mä kyl tähtäsin Suomeen, mut jotain meni ilmeisesti vikaan." Kalma totesi.
"Meidän pitäs päästä viel jotain 500 vuotta ajassa eteenpäin.. Ja oikeaan paikkaan." Ox muistutti.
"Niin.. Hei, eikös Leonardo da Vinci asunu täällä?" Kalma kysyi.
"Tais asua..." Awa vastasi.
"Mitä siitä? Aattelitko mennä pyytämään nimmaria?" Ox kysäisi.
"En.. Kunhan vaan tuli mieleen..." Kalma mutisi.
Pian alkoi tihkua vettä.
"Joo, lähettäskö? Täällä alkaa sataa..." Ox sanoi, ja koetti suojata nahkatakkiaan vesipisaroilta.
Kalma loitsi jälleen. Ja seuraava olinpaikka on...

-- Muumilaakso. Nykyaika. --

Monsterit katsoivat epäuskoisina ympärilleen levittäytyvää kaunista laaksoa. Kaikkialla oli kukkasia, ja taivas oli melkein pilvetön.
Vähän matkan päässä oli Muumitalo.
"Tää on kyl jo kaiken huippu! Aplodeja Kalmalle!" Ox huudahti.
"Kiitos, kiitos." Kalma hymähti.
"Lähetään jo... Jos ne pienet, viattomat muumiraukat näkee meidät, ne saa pian sydärin..." Awa sanoi.

Ja Kalma loitsii jälleen.
Monsut ehtivät tämän Muumilaakson jälkeen käydä seuravissa paikoissa:
Kiinan muuri, Vapaudenpatsas, Puolen hehtaarin metsä, moottoripyörätehdas ( josta Kalma EI olisi halunnut lähteä niin nopeasti ), Mount Everest (ensimmäiset hirviöt siellä, by the way ^^ ) ja Australia.
Mutta monsterit eivät tienneet, että Lex seurasi heitä edelleen. Ja tälläkertaa hän ei tullut yksin...

-- Siellä Australiassa. Nykyaika. --

"Nyt me ollaan kyl poukkoiltu maailmalla sen verran, et on mun vuoro taikoa." Awa totesi.
"Juu.. Sopii..." Kalma sanoi.
Äkkiä Lex saapui paikalle. "Heipähei! Onko hauskaa nähdä minut jälleen?"
Ox mulkaisi häntä murhaavasti, Kalma oli varuillaan uuden hyökkäyksen varalta ja Awa oli valmiina taikomaan.
"Mitä sä meitä vielä seuraat? Sä taidat oikeesti haluta päästä hengestäs!" Ox murahti, ja tuli hieman lähemmäs.
"Tajusin jo, etten pärjää yksin.. Enkä halua päästä hengestäni, kiitos vain." Lex sanoi. Samassa hän napsautti sormiaan.
Joukko sotilaita piiritti Kalman ja Awan.
"Huolehtikaa, etteivät ne pääse pakoon.. Minä hoidan tämän sarvikallon..." Lex hymyili ylimielisesti.
Ox katsoi ensin huolestuneena Kalmaa ja Awaa, ja käänsi sitten katseensa Lexiin. "Sä oikeesti luulet voittavas.."
Sen sanottuaan Ox lähti juoksemaan täyttä vauhtia Lexiä päin, aikeissa repiä tämän viiteen yhtä suureen osaan.
Lex otti esille aseen. "Saanko esitellä: ase, jonka luodit tehoavat eläväkuolleisiinkin!" sen sanottuaan hän ampui Oxia kylkeen.
Ox huudahti tuskasta, ja pysähtyi. Hän ei ollut ennen kokenut mitään tällaista. Ox oli usein tuntenut, miten luodit menevät kehon sisään, mutta ennen se ei ollut sattunut näin paljon.
Pian hän kuitenkin juoksi taas kohti Lexiä, kivusta välittämättä.
"Eikö yksi luoti muka riitä?? No, onhan niitä lisää.." hän sanoi, ja ampui Oxia uudestaan, tälläkertaa vasempaan sääreen.
Ja vielä uudestaan. Olkapäähän.
Ox kaatui polvilleen maahan.
"Sä et tuu selviämään tästä..." Ox murisi.
Äkkiä hän meni tajuttomaksi. Oxin takana ollut sotilas löi häntä puunuijalla päähän.
"Hyvää työtä. Saat hieman ekstraa seuraavan palkanmaksun aikaan." Lex sanoi sotilaalle. "Ottakaa tuo bulltauri, mutta älkää menkö vielä.."
Kalma koetti suojella Awaa parhaansa mukaan. Awa loitsi taukoamatta.
Mutta sekään ei riittänyt. Vihollisia oli liikaa.
Hetken päästä Kalma oli liian väsyksissä taistellakseen vastaan. Hän huohotti väsymyksestä.
Awa oli uupunut taiottuaan niin paljon, ja niin nopeasti.
Soturit löivät heidätkin tainnoksiin.
"Hyvä.. Nyt voimme lähteä." Lex sanoi, ja taikoi joukon heidän päämajaansa, missä heidän johtajansa kertoisi mitä hirviöille tehdään.

Miten monstereille käy? Pääsevätkö he takaisin kotiin? Jatkoa seuraa...

Heh, nyt olen ilkeä ja jätän tähän.. :twisted:
Last edited by Beast_Lady on Fri Jun 27, 2008 4:16 pm, edited 1 time in total.
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Radamsa » Fri Jun 27, 2008 3:20 pm

Ilkimys :twisted: Ny jäi jännään kohtaa, ja onnea sait paljon enemmän kuvailuja aikan *tap on head* Jaa Lex (Luthor xD) ei ollutkaan pääpomo... Tästähän tulee vielä kiintoisampaa... Wuhhuu, muumimaailma on oikeasti olemassa :lol:

("Tää on kyl jo kaiken huippu! Aplodeja Kalmalle!" Ox huudahti.
"Kiitos, kiitos." Kalma hymähti.)
Hauskaa :)
"This is the Arockalypse!...Back to you Sam."
"....wtf?"
Radamsa
 
Posts: 328
Joined: Sun Jun 08, 2008 6:23 pm

Next

Return to Lordi fanfic


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests

cron