ItkevanEnkelin fanfic & fanart (viimeksi päiv. 29.3.)

[wolff]

No mutta mihin tarvitsee miljoonaa eri taitoa, kun osaa pari ERITTÄIN hyvin?!?!? Jatkoa, jatkoa, jatkoa!

[ItkevaEnkeli]

No mutta mihin tarvitsee miljoonaa eri taitoa, kun osaa pari ERITTÄIN hyvin?!?!? Jatkoa, jatkoa, jatkoa!

Nyyyyyh, liikutuin taas. Kiitos erittäin paljon.

[Awakener]

Tietäisitpä kuinka monta kertaa minä olen liikuttunut lukiessani sinun tarinoita! *rutistushalaus sinulle*

[ItkevaEnkeli]

*halaa kaikkia erittäin kovaa* Kiitos kaikille...

[The grim reaper]

Voi eikäperkele, se ei ole jatkunut tuosta! Epätoivo iskee. Apua, apua. Äh.. Sekavassa mielentilassa täällä. Anteeksi, unohda äskeinen välikohtaus ja jatka. Rakastan sinua. A(a)men.

[wolff]

Tietäisitpä kuinka monta kertaa minä olen liikuttunut lukiessani sinun tarinoita! *rutistushalaus sinulle*

Samaa mieltä! *liittyy ryhmähalaukseen*

(jatkoa odotellessa )

[MOLLY]

JATKOA saisko oman hahmon mukaa????

[Nikkeli94]

Jatkoa! Tahtoo jatkoa ja tietää menneisyyttä ja mitä Kidalle käy... Niin ja kysyn samaa saako omaa hahmoa mukaan

[ItkevaEnkeli]

Valitettavasti en tähän tarinaan ota omia hahmoja mukaan, MUTTA suunnittelen tässä ihan toista tarinaa johon voisin ottaakkin, ehtona se että niiden niiden pitää osata tapella. Lähettäkää privana hahmon nimi, luonne, ulkonäkö jne, näitä perus juttuja. Jos tulee paljon hahmoja en välttämättä voi laittaa niitä kaikkia tarinaan. Katsotaan nyt.

[The grim reaper]

suunnittelen tässä ihan toista tarinaa johon voisin ottaakkin

Todellakin, pikku vinkkinä, älä ota kymmentä enempää. Allekirjoittanut tietää kokemuksesta, että suuresta väkijoukosta on helvetin vaikeaa kirjoittaa laadukasta tekstiä.

[ItkevaEnkeli]

suunnittelen tässä ihan toista tarinaa johon voisin ottaakkin

Todellakin, pikku vinkkinä, älä ota kymmentä enempää. Allekirjoittanut tietää kokemuksesta, että suuresta väkijoukosta on helvetin vaikeaa kirjoittaa laadukasta tekstiä.

Uskon. Noh tässäpä kuitenkin uusi luku.

9. Luku

~Muutamia vuosia sitten...~

Aurinko paistoi kirkkaasti. Taivaalla lainehti muutama pilven hattara ja tuuli puhalsi lempeästi. Kaksi olentoa istui kristallin kirkkaan järven rannalla, jota ympäröi suuri metsä. Toinen oli selvästi nainen ja toinen mies. He katsoivat ujosti toisiaan. Lopulta mies keräsi tarpeeksi rohkeutta suudellakseen naista. He olivat varsin suloista katseltavaa.
”Hyi helvetti” Kalma sanoi.
”Niinpä” Enary vastasi.
Kalma ja Enary tarkkailivat tapahtumia metsän reunalta. He olivat olleet etsimässä jotain tekemistä. Keikkoja ei ollut vielä pitkään aikaan ja eihän sitä nyt koko aikaa viitsinytkään vain soittaa, vaikka se hauskaa olikin.
”Mitäpä jos pitäisimme vähän hauskaa noiden ihmisolentojen kustannuksella?” Enary sanoi ja virnisti salamyhkäisesti Kalmalle.
”Luulin jo ettet ikinä kysyisi” Kalma sanoi ja virnisti takaisin.
Enary alkoi mutista joitain outoja sanoja ja nosti kätensä ylös. Kalma näki kuinka taivaalle ilmestyi nopeasti mustia ja pahaenteisiä pilviä. Muutama salamakin iski, mutta sadetta ei näkynyt missään. Mikä oli siis varsin outoa koska salamathan nimenomaan syntyvät sadesäällä. Ihmispariskunta säpsähti ja he nousivat ylös hämmästyneen näköisinä.
”Kulti. Mitä oikein tapahtuu?” nainen sanoi ääni väristen.
”En tiedä mussukka, mutta minä kyllä suojelen sinua” mies sanoi ja kietoi samalla kätensä naisen ympärille.
”Niinkö meinaat?” Enary sanoi kylmästi.
Enary oli nostanut järvelle sumun josta hän nyt ilmestyi hitaasti. Hän näytti varsin uhkaavalta ja siitä syystä nainen kiljaisi. Mieskin näytti pelästyneeltä, mutta hän sai kuitenkin sanottua:
”Juostaan!”
Mies tarttui naista kädestä ja he kääntyivät juostakseen pakoon. He eivät kuitenkaan ehtineet huomata tarpeeksi ajoissa että heidän taakseen oli ilmestynyt toinenkin olento, Kalma. Mies juoksi suoraan Kalmaa päin ja kaatui sitten selälleen maahan. Nainenkin kaatui, koska hän oli juossut miehen perässä. Nyt he makasivat molemmat maassa ja Kalma seisoi heidän edessään katsellen erittäin kylmästi. Mies nousi nopeasti ylös ja naisen ja Kalman väliin.
”Älä koske häneen hirviö!” Mies huusi, vaikka hän ilmeisesti pelkäsi kuollakseen.
”No, ei sitten” Kalma sanoi.
Kalma tarttui miestä kaulasta ja nosti tämän ilmaan. Mies ei saanut henkeä ja hän yritti saada Kalmaa hellittämään otettaan, lyömällä tätä useasti käteen, mutta turhaan. Kalmaa ei huvittanut pelleillä mokoman surkimuksen kanssa, joten hän päätti päättää tämän kärsimyksen. Kalma tiukensi otettaan niin että saattoi nähdä kuinka miehen niska rutistui kasaan. Lopulta kuului vain kaamea napsahdus kun miehen niskaluut katkesivat. Verta purskahti ulos ja sitä lensi Kalman sekä myös naisen kasvoille ja vaatteille. Naisen suu oli auki, mutta hän ei saanut ääntä aikaiseksi. Kyyneleet alkoivat valua hänen poskilleen.
”Hupsis. Ei minun ollut tarkoitus sotkea joka paikkaa” Kalma sanoi ja hymyili ilkeästi.
Kalma päästi irti miehen kurkusta. Mies tippui elottomana maahan ja hänen kasvoillaan oli kauhun vääristämä ilme. Kalman käsi oli miehen veren peitossa. Kalma alkoi nuolla verta pois. Hän näytti nauttivan siitä.
”Hmm. Hyvää” Kalma sanoi ja alkoi nauraa ivallisesti.
Naisen silmät laajenivat ja hän alkoi ryömiä hätääntyneesti poispäin Kalmasta. Hän oli niin suuressa shokissa, ettei hän ihan tajunnut mitä teki. Nainen vain halusi päästä mahdollisimman kauas tuosta hirviöstä. Hirviöstä joka tappoi hänen armaansa.
”Ethän sinä nyt vielä voi olla lähdössä. Meillähän on niin hauskaa yhdessä” Enary sanoi ja painoi miekkansa terän naisen kaulalle.
Nainen pysähtyi kuin seinään ja hänen kasvoillaan oli pelon ja surun sekoittama ilme. Hän sai itkultaan sanottua vain:
”Miksi? Miksi me...”
”Meillä oli tylsää” Enary sanoi ja hymyili ilkeästi.
Sen sanottuaan Enary otti miekkansa pois naisen kaulalta. Nainen luuli hetken että hänet olisi säästetty ja hänen kasvoillaan ehtikin käydä pieni hymy, mutta turhaan. Enary kohotti miekkansa ja osoitti sillä naisen kasvoja. Enary virnisti vielä kerran ja se oli viimeinen asia minkä tuo nainen näki. Enary työnsi miekkansa naisen otsan läpi ja se tuli naisen takaraivosta ulos. Naisen kasvoille valui verta joka sekoittui sen henkilön vereen jota hän oli niin suuresti rakastanut. Enary veti miekkansa ulos naisesta ja antoi tämän ruumiin kaatua maahan. Nyt maassa lojui kahden ihmisen ruumiit. Molemmat olivat punaisena verestä. Enary katsoi hetken miekkaansa, joka oli veren tahrima. Verta tippui maahan ja hieman Enaryn kengällekin.
”Sotkuista puuhaa vai mitä” Enary sanoi Kalmalle hieman harmissaan, kengät olivat olleet nimittäin aika uudet.
”Minusta kaikkein parasta on niiden ilmeet juuri ennen kuolemaa” Kalma sanoi ja alkoi samalla pyyhkiä verta kasvoiltaan.
”Niinpä kai” Enary sanoi ja pyyhkäisi miekkansa kuolleen naisen vaatteella puhtaaksi.
Kalma katseli kun Enary touhusi miekkansa kanssa. Enary oli Kalman silmissä erittäin suloisen näköinen. Kalma nautti kaikesta mitä he Enaryn kanssa tekivätkään yhdessä. Vaikka vain puhuivat, Kalmalle se oli enemmän kuin tarpeeksi. Enaryssä Kalma näki jotain mitä hän ei ollut koskaan nähnyt kenessäkään muussa. Se jokin sai Kalman tuntemaan itsensä rauhalliseksi ja kaikki murheet ja huolet vain katosivat. Ehkä nyt olisi hyvä hetki kertoa hänelle tunteistani, Kalma ajatteli. Kalma oli jo avaamassa suutaan sanoakseen että hän haluaisi olla Enarylle enemmän kuin ystävä, mutta se tuntui niin kamalan vaikealta. Mitä jos Enary ei haluaisikaan sitä? Voisivatko he olla enää sen jälkeen edes ystäviä? Kalma ei halunnut riskeerata niin kaunista ystävyyttä. Siksi hän päätti olla hiljaa asiasta ainakin toistaiseksi.
”Kalma” Enary sanoi.
”Niin!” Kalma sanoi hieman säikähtäneesti, Enary alkoi aina puhua hänelle kun hän ajatteli tätä.
”Voisitko käydä huomenna tarkistamassa ettei Kita syö koskettimiani kun olen poissa?” Enary sanoi.
Tällöin he asuivat kaikki yhdessä Lordin kartanossa. Awa ja Ox asuivat omissa oloissaan jossain päin metsää. Awa kävi aina välillä tosin Enaryllä kylässä, mutta Ox nautti yksikseen elämisestä, mitä nyt aina välillä kävi Kalman pyynnöstä piipahtamassa.
”Toki, mutta mihin sinä olet lähdössä?” Kalma kysyi.
Enaryn poskille nousi pieni puna mutta, hän ehti kääntää Kalmalle selkänsä ennen kuin tämä ehti huomata sen.
”Minulla on tref... tai siis tapaaminen erään kanssa” Enary sanoi aika hiljaisella äänellä.
Kalman sisuksia pisti. Oliko Enary jo varattu?

Jatkuu. Tästä luvusta uhkasi tulla aivan sairaan pitkä (ja pikä se oli näinkin ), joten jätin sitten tähän. Ensi luvussa, lisää Kalman ja Enaryn menneisyyttä...

[Enary-fan-94]

Jatkaisitko??
Jaa sitten tykkään sun tarinasta...
Haluan tietää miten ihanasti Kalma suhtautuu tohon...:D

Elikkä JATKATKO??

[ItkevaEnkeli]

Jatkaisitko??
Jaa sitten tykkään sun tarinasta...
Haluan tietää miten ihanasti Kalma suhtautuu tohon...:D

Elikkä JATKATKO??

Kyllähän minä tätä jatkan halusitte tai ette. Vähän aikaa menee ennen kuin päivitän uudestaan. Inspiraatiota kyllä riittää ei sen puoleen mitään.

[~*Dimma*~]

AAAGH!! piti jättää jännää kohtaan...
pitänee tyytä oottelemaan jatkoo.. tää on ihan pirun hyvä stoori!!

[ItkevaEnkeli]

Kiittoksia kehuista. ^_________^ Teen tätä tarinaa ihan huvikseni, mutta mukavaa nähdä että siitä pidetään.

[_sinisalama_]

Kyllä, tään on mahtistoori. Odottelen innolla jatkoa...

[ItkevaEnkeli]

Kittots, kittots. ^_______^ *punastelee taas*

[~Girl from the Night~]

Jatkoa herranjumala!

[MOLLY]

JATKA!!!!
Tai joku on sun sängyn alla....

[~Girl from the Night~]

HALOOO!? Mihis se enkeli katos!? Jatkoooo! Tai mulla menee hermot!

[ItkevaEnkeli]

HALOOO!? Mihis se enkeli katos!? Jatkoooo! Tai mulla menee hermot!

Katosin? No SÄRKÄNNIEMEEN!! Vietettiin eilen koko päivä siellä kaverin kanssa ja oltiin varsinaisia landepaukkuja. Yritettiin Näsinneulasta nähdä rautatieasema, mutta arvatkaa vaan nähtiinkö? Sanoin sitten ääneen että "tässä pitäis olla joku Tamperelainen neuvomassa" ja perskule! Siihen tulikin joku neuvvomaan meitä. Reppana selitti ainakin vartin että missä se on, mutteihan me tollot mitään nähty. Melkein puolen tunnin päästä ukkeli onneksi tajusi luovuttaa, vaikkei kaverini vielä sitä ollutkaan nähnyt. Yritin epätoivoisesti neuvoa "tuolla on tommonen harmaa torni missä on vihree pallo päässä, nääkkö?!" ja tämä vastaa "no en". Käytiin myös kymmenen kertaa tornadossa, enkä liiottele. Ja sanonpahan vaan että älkää tehkö näin \,,/_ ^_____^ _\,,/ (tämän voi myös toteuttaa troikassa, ilman minkäänlaisia kärsimyksiä) kun se kääntyy ylösalaisin. Meikäläisellä on olkapäät lievästi sanottuna kipeinä kun tärähdin koko painollani vasten turvakaarta about monta kertaa. *katsoo mustelmia olkapäissä* Ja niinkuin tämä ei riittäisi, niin näin jollain tytöllä siellä Lordi paidan ja enköhän minä näyttänyt tätä _\,,/ merkkiä hänelle. En ollut nähnyt tyyppiä koskaan ennen, jos se oli joku teistä niin terve vaan, Itkis on välillä vähän pimee. Ja voi kamala kun nolasimme itsemme junasssa. Olin laittanut liikaa insuliinia ja verensokerini oli laskenut vähän liian alas ja niille jotka ei sitä tiiä niin se on sama kuin olisi kännissä. Olin vähän tillin tallin ja nauroin kaikelle ja kaikille. Lehdessä oli kuva kaikista Lordilaisista ja katsoin sitä hetken. Sitten rupesin yhtäkkiä nauramaan ihan täysillä. Sanoin kaverille "Oxilla on harmaat hiukset, mutta kappas Amenilla ei oo lettiä ollenkaan" Nyt kun miettii niin mikä ihmeen juttu tuo nyt oli. Meikäläisellä ei ollut kyllä kaikki kotona sillä hetkellä.

Ja näin lopuksi jatkoa tulee...........joskus.

[Meluikka]

Kiva... Milloin kirjoitat jatkoa? Odotan innollla

[Nikkeli94]

Jatkoa! Oon ihan pihkassa tähän stooriin*hankaa pihkaa vaatteista*!

[Shotgunkiller]

Todella hyvä stoori johon olen erittäin paljon koukussa.Susta tulee isona kirjailija

[ItkevaEnkeli]

Todella hyvä stoori johon olen erittäin paljon koukussa.Susta tulee isona kirjailija

No ei nyt sentään! Kiitos kuitenkin kaikille ja aika hassua että olen onnistunut koukuttamaan teidät tarinallani.