Monsterboard

Kalman sieniretki

Fanien Lordi-maailmaan sijoittuvia novelleja (short stories), tarinoita ja muita tuotoksia.

Moderators: psyanide, Hemitys

Postby Zukka » Wed Aug 09, 2006 9:07 pm

~*_!::.Edit.::!_*~
Last edited by Zukka on Sat Jun 28, 2008 2:28 pm, edited 2 times in total.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby spyro_91 » Thu Aug 10, 2006 8:10 pm

Heh, mulla on Tahvo niminen koira. :) Tätä on tekstiä on kiva ja helppo lukea kun eipä ole kirjoitust virheitä missään. Ainakaan en huomannut... Jatko ei olisi pahitteeksi.
User avatar
spyro_91
 
Posts: 738
Joined: Tue Jun 20, 2006 7:24 pm
Location: Mars

Postby Zukka » Fri Aug 11, 2006 1:15 pm

3d17
Last edited by Zukka on Sat Jun 28, 2008 2:28 pm, edited 1 time in total.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby Pakke » Fri Aug 11, 2006 2:48 pm

jatkoa :twisted:
User avatar
Pakke
 
Posts: 70
Joined: Sat Aug 05, 2006 12:06 am
Location: Turku

Postby Zukka » Fri Aug 11, 2006 3:16 pm

.tidE
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby Zukka » Sat Jun 28, 2008 3:52 pm

Jee, kahden vuoden päivitystauon jälkeen se jatkuu. \o/
___

Oli kulunut useita tunteja siitä, kun Kalma oli astunut tuohon kummalliseen, kiehtovaan maailmaan. Hän vaihteli antaumuksella reseptejä pikkumiesten kanssa, ja tunsi olonsa hyvin onnelliseksi.
"Te olette mukavia", Kalma tokaisi kesken antoisan siilinveri-keskustelun ja sai vastaukseksi neljä loistavaa hymyä.
"Niin sinäkin", Tahvo vastasi ja ojensi Kalmalle jotain.
"Mikä tämä on?", Kalma kysyi ja pyöritteli käsissään mustaa, neliönmuotoista laattaa, johon oli upotettu keskelle yksi lumenvalkoinen helmi.
"Se on maailmankansi", Tahvo vastasi ja otti laatan varovaisesti Kalmalta.
"Tämä laatta on yhtä vanha kuin itse universumi", tonttu jatkoi ja siveli esineen mustaa pintaa ihaileva katse silmistään loistaen.
"Se on upea", Kalma sanoi ihmettelemättä ollenkaan tonttumiehen puheita. Oli hän kummallisempiinkin asioihin elämässään törmännyt.

Suuren, mustan kaappikellon lyödessä kaksitoista kertaa keskiyön merkiksi, Tahvo nousi ylös ja koputti Kalmaa polveen.
"Aika mennä etsimään sinulle huone", pikkumies tokaisi ja katseli, miten Kalma nousi tuolista unen painon alla huojuen.
Kalma ja Tahvo astuivat takaisin käytävään, ja tonttu lähti johtamaan tietä takaisin suureen aulaan.
Matkalla sinne Kalma huomasi, että seurustelutilojen käytävän kynttilät olivat sammuneet. Käytävässä oli melkein pilkkopimeää. Jostain kuitenkin pilkotti valoa, mutta Kalma ei osannut paikantaa sen lähdettä. Hän haukotteli makeasti ja jatkoi talsimistaan Tahvon perässä.

Aulassa ei silläkään kertaa ollut ketään. Tahvo johdatti Kalman ovelle, joka vei makuutiloihin. Oven takaa paljastui samanlainen käytävä, kuin seurustelutiloissakin ollut, paitsi että siinä käytävässä Kalma erotti tauluja seinillä.
Tauluissa kuvattiin kaikenlaisia tapahtumia ihmeellisistä taisteluista lapsen syntymään asti. Kalma katseli noita kuvia menneisyydestä miettien, kuvattiinkohan niissä sen kummallisen kodin omistajien historiaa.

"Olemme perillä", Tahvo tokaisi loputtomalta tuntuneen kävelyn päätteeksi. Hän oli pysähtynyt kummallisesti hohtavan mustan oven luo, jonka kahvaan oli kaiverrettu sana "vierailijoille".
Tahvo avasi oven ja antoi Kalman astua ensin sisään. Hän seurasi itse perässä, mutta jätti oven käytävään auki.
"Tämä on upea huone", Kalma tokaisi ja kääntyili ympäriinsä nähdäkseen kaiken. Hän laittoi mustan, siron jalkalampun päälle ja laski korinsa lattialle. Tahvo hymyili hänelle ja perääntyi sitten ovelle.
"Tulen herättämään sinut yhdeksältä", tonttu sanoi. "Nuku hyvin!"
"Selvä", Kalma mumisi väsyneenä ja rojahti suurelle, mustalle katossängylle, jonka verenpunaiset lakanat olivat aitoa silkkiä.

Kalma näki unta suuresta, valkoisesta kotkasta, joka kierteli ympäri maailmaa etsien kadotettua rakastaan. Unessa hän lensi kotkan selässä ja huuteli sille aina välillä havaintojaan kauniista kotkaneidoista. Vaan yksikään ei ollut valkean kotkan kaipaama rakas. Kesken kohdan, jossa Kalma huomasi tulipalossa tuhoutuneen laakson, hän heräsi.

Kalma tuijotti hetken samettista katosta, kunnes muisti, missä oli. Hän kömpi ylös vuoteesta, ja vilkaisi eebenpuisella yöpöydällä nököttävää kelloa. Se näytti tasan viittä aamuyöllä.
Kalma mietti hetken heräämisensä syytä, kunnes huomasi sienikorinsa kaatuneen ja multaisten kärpässienten levinneen punaiselle, kultakirjaillulle matolle.
"Voi ei", hän parkaisi ja kumartui keräämään sienet takaisin koriinsa. Hän katseli hieman hätääntyneenä multapaakkuja hienolla matolla ja mietti, mitä tekisi. Vasta sitten hänen mieleensä putkahti kysymys: miten kori oli kaatunut? Kalma nousi ylös ja vilkuili epäluuloisesti ympärilleen. Hän oli kuitenkin yksin huoneessaan.
Seinällä, toisella puolella huonetta, tummissa kehyksissä roikkuvasta taulusta Kalmaa tuijotti mustahiuksinen mies silmät kiiluen.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby Beast_Lady » Sat Jun 28, 2008 5:12 pm

Loistava tarina! Jatkoa kehiin! :D
"Uskotko rakkauteen ensisilmäyksellä vai kävelenkö uudestaan ohi?"

Image
User avatar
Beast_Lady
 
Posts: 194
Joined: Sun Jun 22, 2008 2:02 am
Location: Saarijärvi, Finland

Postby Monsterimies » Sat Sep 13, 2008 12:28 am

Mää luen tätä puol yheltä yöllä :D jatkoo pyydän Et piä taas 2 vuojen taukoo! XD
Raise Hell in Heaven! Raise Hell in Heaven!
I'm who I am and this is what I do
Raise Hell in Heaven! Raise Hell in Heaven!
In the end you know that I won't lose
User avatar
Monsterimies
 
Posts: 510
Joined: Thu Sep 20, 2007 5:46 pm
Location: Kolmen jiin Kajjjaani

Postby Zukka » Thu Sep 18, 2008 6:36 am

Ja minähän tätä tosiaan en ikinä ole kirjoittanut, kursin vaan pätkät yhteen ja poistan kirjoitusvirheet. Kynänjälki on kaverini. Mutta kiitoksia kommenteista, kerron eteenpäin. :3
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby Erina » Sat Sep 20, 2008 10:17 pm

Joo, etiäppäin vaan. Sano kaverillesi, että tämä tyttö oli kuolla nauruun xDD nauran vieläkin. Kalma sieniretkellä... eii saakeli! Ja nuo nimet, miten ne menikään, oliko se joku Tauno Neonkeltainen vai mikä se oli? No, oli mikä oli, nauroin niin että mutsini mietti jo ambulanssin kutsumista... melkeen. Plussaa siitä että kirjoitusvirheet loistavat poissaolollaan.
latua oon lesbo
User avatar
Erina
 
Posts: 4090
Joined: Thu May 10, 2007 10:15 am
Location: Themyscira

Postby Zukka » Sun Sep 21, 2008 9:16 pm

Jee, lapset, se on jatkunut! \o/


Loppuyö menikin salaperäistä tunkeilijaa pohtien. Kalma tunsi koko ajan, siinä huoneessa, jonkin kummallisen, mystisen voiman yrittävän kietoa häntä otteeseensa. Mikä tuo mystinen voima oli, sitä hän ei osannut sanoa. Jossain vaiheessa hän kuitenkin taisi nukahtaa, koska kun kello pärähti yhdeksältä soimaan, Kalma säpsähti unesta ja räpytteli hetken silmiään hämmentyneenä.
"Hyvää huomenta", Tahvo huikkasi ovelta. "Nukuitko hyvin?"
"Miten kauan olet ollut siinä?" Kalma kysyi ja ponkaisi sängystä ylös.
"Ihan tarpeeksi kauan", tonttu vastasi ja naurahti päälle. "Ihan tarpeeksi kauan." "Tänään on tärkeä päivä koko maailman historiassa", Tahvo jatkoi sitten, katkaisten kummallisen hiljaisuuden. "Tänään määrätään tulevaisuuden kohtalo."
Kalmaa kummastutti tontun sanat, mutta koska hän tiesi, että metsän väki oli aina vähän omituista sakkia, ei hän ajatellut koko juttua sen enempää.
"No niin, lähdetäänpäs."
He kävelivät tuttua käytävää pitkin, ohittivat tutun aulan, menivät seurustelutilojen ovesta sisään ja lähtivät etenemään luultavasti kohti käytävän päässä olevaa loistokasta huonetta, jossa he olivat edellisenä iltana vaihdelleet reseptejään. Kalma oli arvannut oikein. Ripeän marssin jälkeen he seisoivat taas noiden kauniiden pariovien vieressä. Tahvo koputti. Ovet avautuivat yhtä hiljaa kuin edelliselläkin kerralla, mutta se, mitä Kalma nyt näki, oli paljon ihmeellisempää, kuin eilinen tonttupartio. Hänen edessään mustilla tuoleilla istuivat asunnon omistajat. He olivat toinen toistaan kauniimpia, säteilevämpiä, upeampia. Kalman henki salpautui.
"Mukavaa vihdoinkin nähdä sinut", yksi heistä, luultavasti mies, sanoi.
Hänellä oli pitkät, mustat hiukset ja jalot kasvonpiirteet.
"Minä olen Erik."
"Hei, minä olen Kalma."
"Tiedänkin sen jo", Erik sanoi ja hymyili. "Tonttuystäväni ovat kertoneet sinusta."
Nyt Kalma huomasi muidenkin tonttujen olevan paikalla. Hän hymyili heille, ja tontut hymyilivät takaisin.
"Haluaisin esitellä sinulle muutkin läsnäolijat", Erik sanoi ja hymyili taas. Hänen poskensa näyttivät pehmeiltä.
"Tässä on Maril", mies sanoi ja viittasi kädellään kohti nojatuolissa istuvaa nuorta naista.
Marilin vaaleat hiukset säkenöivät takasta loimuavassa valossa.
"Hei", nainen henkäisi ja hymyili sydämellisesti.
Kalma pani merkille naisen täysin mustat silmät ja terävät kulmahampaat. Erikin, Marilin, tonttujen ja Kalman lisäksi huoneessa istui vielä viisi muuta. Kalma vilkuili heitä syvän kunnioituksen vallassa. Nämä olennot olivat jotain niin ihmeellistä, että sitä ei kukaan ulkopuolinen koskaan voisi käsittää.
"Tässä taasen ovat Alma ja Erhe, kaksoset", Erik esitteli.
Nurkassa istuneet, joukon nuorimmaiset, nousivat ylös ja kumarsivat. Kummallakin oli mustat, kiiltävät hiukset ja suuret, tummat, silmät. Erheen hiukset valuivat pörröisinä silmille, Almalla ne olivat kahdella letillä. Kaksosilla oli kummallakin musta röyhelöpaita ja lahkeista kapenevat samettiset housut.
"Ja tuolla nurkassa istuvat meidän teinimme, Mergo, Aare ja Helmi. He saattavat olla vähän kärttyisiä..."
Erik naurahti omille sanoilleen. Kolme nuorta heilauttivat käsiään, ilman sen suurempaa halua pokkuroida. Helmi, kolmikon ainoa tyttö näytti Marilin nuoremmalta versiolta, tosin ei Marilkaan kovin vanha ollut. Tytöllä oli kaunis, musta mekko ja kaulallaan - osuvasti - helmet. Mergon hiukset näyttivät aika paljon samalta kuin Erheenkin, tosin ne olivat hieman pitemmät. Pojalla oli myös samanlaiset tummat, lahkeista kapenevat housut. Hänellä oli yllään myös pitkä, musta takki ja sen alta pilkotti valkoinen röyhelökauluspaita. Aare oli hämästyttävä näky. Pojalla oli pitkät, kultaisena ja hopeaisena kimaltelevat hiukset, kirkkaat vaaleansiniset silmät ja kaunis hymy. Hänellä oli yllään omituinen viritelmä, josta oli vaikea sanoa, mikä sen oli tarkoitus olla. Asussa oli huima määrä ketjuja ja mustia sekä valkoisia kangassuikaleita.
"Emme me kaikki tietenkään ole tässä, meitä on paljon enemmän", Erik sanoi lopetettuaan esittelyn. "Muut eivät vain päässeet tänään tänne paikan päälle."
"Selvä", Kalma sanoi ja tunsi olonsa hieman hassuksi noiden kauniiden olentojen seurassa. Hän ei itse ollut mikään siloposki.
"Tahvo ystävineen on pitänyt sinulle seuraa sen aikaa, kun me olemme miettineet, miten tämä asia pitäisi muotoilla", Maril sanoi saaden Kalman hätkähtämään. Hän ei ollut odottanut kenenkään muun kuin Erikin puhuvan.
"Mikä asia?" Kalma kysyi ja tiesi heti, ettei se olisi mitään hyvää.
Sen näki Erikin ja muiden yhtäkkiä vakavoituneesta ilmeestä.
"Me olemme pahassa pulassa", Maril sanoi. "Ja sinä olet ainoa, joka voi auttaa meitä."
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Re: Kalman sieniretki

Postby 0Xrocks0X » Thu Feb 07, 2013 9:45 pm

JATKOO! :twisted:

Et pidä kahen vuoden taukoo! Tää tarina on hyvä, repesin monissa kohissa, juoni etenee hyvää vauhtia, kirjoitusvirheitä ei ole näköpiirissä eikä kuvailuakaan puutu! Tahdon ehdottomasti, ja pyydän mitä nöyrimmin
JATKOA! :D
0Xrocks0X
 
Posts: 49
Joined: Fri Dec 21, 2012 10:01 pm

Previous

Return to Lordi fanfic


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 1 guest

cron