Monsterboard

ÖrriMörrikkä tarinoi (päiv. 21.2.2012)

Fanien Lordi-maailmaan sijoittuvia novelleja (short stories), tarinoita ja muita tuotoksia.

Moderators: psyanide, Hemitys

Postby Blazing_Lady » Wed Mar 21, 2007 10:34 pm

Ouh... Mulla tuli kauhea inhoreaktio niitä Kuoleman porukoita kohtaan kun kerroit mitä ne oli Awalle tehneet. :x Hittolainen, eivät kyllä saa häntä nyt tappaa mokomat.
No mutta siis, hitot tää mitään töki mun mielestäni. Juuri tällaiset osat tuovat tarinaan jännitystä, mä ainakin jäin nyt ihan hermoissani odottamaan että miten Awan käy ja mitä pojat siellä sellissään meinaa seuraavaksi tehdä. (Hehe... En ole yhtään kaksimielinen en. Mutta siis, uskollinen lukijasi jatkoa venailee.
Nykyään hieman "sivummalle" siirtynyt boardilainen, usein ei kirjautuneena nähdä. Käyn silti säännöllisesti teitä vakoilemassa. :twisted:
Blazing_Lady
 
Posts: 150
Joined: Mon Aug 14, 2006 6:30 pm
Location: Taikapeili

Postby JJ » Thu Mar 22, 2007 12:11 pm

Nouuu, delaako Awa parka!? No, ei kai. Et sä nyt sitä raaskisi tapattaa, ethän..? :wink:

Öö, viilaanpa nyt pilkkua aikani kuluksi. Mitä tää meinaa?:

”Joko kerrotte esineen olinpaikan tai ette näe ystäväänne enää kuolema”, Kuolema sanoi.


Hehe. Joo, no tiedän kai mitä oot tarkoittanut, kunhan huomautin, kun joku siihen kuitenkin kiinnittää huomiota.

Hei, tää stoori on aikas jänskä! Koukuttavakin se on. Mikä on tietysti hyvä juttu..!

Mitähän mä nyt muuta sanoisin. Hmm...

Sä se saat aina lukijan yllätettyä. Siis nää tarinoiden käänteet on aina niin - ei ennalta- arvattavia. Eikun siis, onhan sille sanakin: Arvaamattomia!
Yleensä kaikissa elokuvissa,kun joku sanoo "kyllä mä pärjään", niin kukaan ei usko, vaan tottelee uhkauksia suojellakseen kaveria. Nää monsut uskoi jopa Awaa, eikä kertoneet olinpaikkaa! Hyyvä,hyvähyvä. Et siis toiminut lukijan ennakko-odotusten mukaan! Jea.
Joo, et varmaan edes tajunnut mitä mä selitin, mutta ei se mitään.. Aina voi yrittää.

Niinjoo, ja taas plussaa siitä, että näinkin synkkään tarinaan olet saanut huumoria mukaan! Jeejee, se on hyvä se. Kuten mainitsin jo joskus.

Noh, mitäpä tässä muuta selittelemään. Keep going dude.

Ps. Toi Kalman kommentti oli kyllä ihan paras! xD
*Diipadaapa*
Mort -My friend, I'm here for you. x}
User avatar
JJ
 
Posts: 9
Joined: Sat Mar 17, 2007 9:18 am

Postby ÖrriMörrikkä » Thu Mar 22, 2007 1:22 pm

Blazing_Lady

Tuo inhoreaktio on ihan ymmärrettävää! Ja se tökkiminen on tosiaan mun pään sisällä siis... Ja et sie ole kaksimielinen ainkaan, niin paljoa kuin mie! :lol:

Dear JJ


Siekin huolissasi Awasta?? :wink: Mie en oo vie päättänyt Ladyn kohtaloa!

Uuh, hän viilaa pilkkua, pelottavaa! xDD Ei vais Tack så mycket! huolimattomuusvirhe!

Pelottaa, ku te kaikki kutsutte tätä koukuttavaksi!
Ööh... Jep, Kalman lauahdus oli the best juttu tuossa osassa! xDD
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby ÖrriMörrikkä » Mon Apr 02, 2007 2:21 pm

Päätinpä nyt ottaa asiakseni ilmoitella, että en pääse koneelle nyt kovinkaan usein, joten tekstiä tulee paljon harvempaan tahtiin... :( Mutta jatkoa tulee aina, kun vain pääsen koneelle! Malttia ystäväiseni!:)
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby ÖrriMörrikkä » Fri May 04, 2007 2:16 pm

I'm back... \,,/ Eipä siinä kauaa mennytkään! xDD Hieman on kiirettä pitänyt, (selityksiä, selityksiä) mutta nyt sain kirjoitusvaihteen päälle ja onnistuin saamaan tännekin jotain. Yritin kirjoittaa paljon, mutta melko lyhyeksi se jää tälläkin kertaa. Toivottavsti ette ole unohtaneet kaikkia aikaisempia tapahtumia.. =)
***
Kalma ymmärsi Kuoleman viimeiset sanat hieman hitaammin, kuin minä. Zombi yritti riuhtoa käsiään irti kahleistaan, jotka kilahtelivat vaimeasti jokaisen pienenkin liikkeen aikana. Hetken kuluttua kahleiden kilahteluun sekoittui raskasta puuskutusta, kun Kalman voimat alkoivat loppua. Yritä itse tehdä jotain raskasta sen jälkeen kun olet ollut muutaman päivän syömättä ja juomatta. Eikä työn välttämättä tarvitse olla edes raskas, tavalliset arki-askareetkin riittävät mainiosti kunnon testaamiseen. Olin hiljaa ja annoin ystäväni purkaa paineitaan, mutta kun sama meno jatkui puolen tunnin jälkeen, oli minun pakko keskeyttää Kalman touhut.
”Kalma, sä voit lopettaa. Toi ei hyödytä yhtään…” sanoin ja katsoin Kalmaa, joka roikkui puolikuolleena kahleidensa päissä.
”Miten sä voi olla noin rauhallinen? Ymmärrät sä, että Awa voi olla jo kuollut?” zombi karjaisi ja mulkaisi minua vihaisesti.
”Awa selviää kyllä”, vastasin, mutta en ollut asiasta niinkään varma.
Kalma mutisi jotain, josta en saanut selvää ja sen jälkeen hiljaisuus alkoi jälleen vallita sellissämme.

Olin juuri jatkamassa tarinan kertomista, mutta en edes ehtinyt aloittaa, sillä avain kääntyi jälleen tyrmämme oven lukossa ja ovi työnnettiin auki. Tällä kertaa selliin ei astellut Kuolema, vaan hänen kaksi monsteriaan, ne samat, jotka olivat raahanneet Kalman selliini. Hiki ei alkanut valua selkääni pitkin heidän näkemisensä takia, vaan syynä oli se, mitä heillä oli mukanaan eli liekinheitin. Ainoa asia, joka saa tämän muumion virnistyksen hyytymään. Kalma vilkaisi jälleen minua, mutta tällä kertaa hänen silmissään ei näkynyt laisinkaan vihaa. Viha oli muuttunut peloksi.

Monsterit testailivat asettaan sellin oven lähettyvillä. Katselin kauhistuneena valtavia tulisia leiskahduksia, jotka purkautuivat ulos liekinheittimen piipusta. Yritin muistuttaa itselleni, että olinhan minä aina liekki- ja kipinäsuihkujen kanssa keikkalavoillakin, mutta se oli kumminkin täysin eri juttu kuin tämä. Nyt olin kytkettynä sellin kylmään seinään. En onnistuisi mitenkään kahlittuna väistelemään liekkejä. Yritin epätoivoisesti miettiä keinoa välttää tulinen suihku, mutta mitä enemmän liekkejä mietin, sitä epätoivoisemmaksi tulin.

Ilmeisesti monsterit olivat tyytyväisiä aseen toimivuuteen, sillä he kääntyivät katsomaan minua. Tuijotin lamaantuneena toisen monsterin pitelemään aseeseen, joka pian sylkisi kidastaan tulisen patsaan, joka kärventäisi ihoani. Monsterit astelivat lähemmäksi minua ja pysähtyivät sopivan matkan päähän. Kului viitisen sekuntia ennen kuin liekinheitin laukesi. Tulinen ilma iskeytyi vasten kasvojani ja muutama kehoani. Käänsin kasvoni äkkiä alaspäin, mutta se oli jo liian myöhäistä. Kasvojani poltteli inhottavasti. Olin juuri nostamassa katseeni lattiasta, kun toinen tulipatsas nuoli kehoani. Pikku hiljaa aloin tuntea sanoinkuvaamatonta kuumotusta ja kirvelyä joka puolella kehoani. Sellissä haisi palanut liha. Aivan kuin joku onneton olisi epäonnistunut grillaamisessa totaalisesti ja polttanut pihvit karrelle. Kun hetkeen ei tapahtunut mitään, nostin katseeni monstereihin. He olivat edelleen edessäni ja heidän käytöksestään huokui julmuus ja armottomuus.
”Kuolema käski sanoa, että on viisaampaa kertoa Enaryn olinpaikka, kuin valita tuskallinen, tulinen kuolema”, toinen monstereista sanoi.
Pudistin hitaasti päätäni kieltäytymisen merkiksi. Sain heti tuntea vastaamattomuuden seuraukset, kun uusi tulisuihku poltti kehoani.

Liekittämistäni jatkui kauan. Olin useaan otteeseen menettänyt tajuntani kivun ja tuskan tuomana seurauksena. Olin jälleen kerran lähellä pyörtyä, kun kuulin Kalman käskevän monstereiden lopettaa. Hän lupasi kertoa heille Enaryn olinpaikan. Hän ei saa tehdä sitä… Muuten kaikki on menetetty… Olin kuitenkin liian sekaisin kieltääkseni Kalmaa sanomasta mitään. Kuulin motoristin kertovan valkyyrian olinpaikan vähän ennen kuin pyörryin jälleen.
***
Nyt haluan kuulla (jälleen kerran) teidän mielipiteenne, että kannattaako tätä Eiskan ja Kalman rääkkäystä jatkaa vai kannattaako tämä stoori lopettaa ja jättää kirjoittamatta loppuun...
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby Zukka » Fri May 04, 2007 4:04 pm

Mmm<3 Liekitettyä müümiota. Ja minä niin tykkään mielikuvasta, jossa Kalma riuhtoo kettinkejään. Joku kahlefetissi, aye. Jos nyt jotain rakentavaa pitää yrittää kaapia kasaan, niin voisi sanoa, että lopetus tuntui vähän laimealta muun tekstin räväkkyyteen nähden. Toisaalta taas, se oli ihan kohtuullinen lopetus yhdelle osalle. Ja minen muutenkaan välttämättä oo ihan oikea immeinen puhumaan hyvistä lopetuksista. : D
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby ÖrriMörrikkä » Sat May 05, 2007 7:10 pm

Liekitettyä müümiota.


Kyllä, kyllä! <33

Ja minä niin tykkään mielikuvasta, jossa Kalma riuhtoo kettinkejään.


Minä myös, mutta pidän kuitenkin enmmän tuosta liekitetystä Eiskasta... xDD

Ja mä en osaa sanoo mitään fiksua, ku joutunu tänään kuunteleen Elastista, Loxexia ja Apulantaa(jossa itseasiassa ei ole mitään vikaa...), mutta Elastisella ja Lovexilla voi olla vakavia vaikutuksia minuun... :lol:

"Viisaus ei asu meissä..."
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby JJ » Tue May 08, 2007 1:09 pm

No daaa, todellakin jatkat!!

Mitä sä nyt oikeen höpiset, että kesken jättäisit. Hei, jotain rajaa.
Eka koukutat lukijat ja sitten jättäisit kesken. Huh. O_o
:P :P

Hehee, niin, mitäs rakentavaa voisinkaan tästä sanoa.. Hm.
Aikalailla sun peruskamaa.
Hyvä, että pitkästä aikaa sait inspiksen kirjoittaa. Yritä ens kerralla saada vähän nopeemmin jatkoo, ettei ihan koko stoori kerkee unhoittua! Hehe. :wink: No eivaan, en mä ainakaan ihan kerinnyt unohtaan, mutta läheltä liippas.

Parasta tässä oli kyllä toi eiskan ruskistaminen. Joooooooo, raakaa menoo, niin sitä pitää! Hahaa.
Ookkei, rauhoitutaanpas.
Joo.. Mitä 2mielistä sivukommaa??O_o
Meikä on pihalla...

Jooh. No, niin, tuota,tuota, Jatkaaa!! Tee vihdoin loppu tästä raakuudesta, ja sit skriivaat jotain rennompaa. Hehe. :D
Vai voitko muka väittää, ettei tekis mieli kirjoittaa jotakin muutakin välillä..? :roll:

Mut tää on jännä. Mitenköhän täs käy, Iiiiiiik. xDD Älä tapa kaikkia kivoja monsuja, pliideee..!

Mutta joo, nyt loppu. Tsemii.
Onks täs liikaa hymäreitä..?
*Diipadaapa*
Mort -My friend, I'm here for you. x}
User avatar
JJ
 
Posts: 9
Joined: Sat Mar 17, 2007 9:18 am

Postby Joni Master » Tue May 08, 2007 1:11 pm

Mistä te näitä aina keksitte.
User avatar
Joni Master
 
Posts: 7788
Joined: Mon Oct 13, 2003 2:58 pm
Location: Pieksämäki, Finland

Postby JJ » Tue May 08, 2007 1:56 pm

Joni Master wrote:Mistä te näitä aina keksitte.



Onko joku ongelma?
*Diipadaapa*
Mort -My friend, I'm here for you. x}
User avatar
JJ
 
Posts: 9
Joined: Sat Mar 17, 2007 9:18 am

Postby ÖrriMörrikkä » Wed Jun 13, 2007 3:17 pm

Piitkästä, piitkästä aikaa sain taas jotain aikaiseksi... Pidemmittä puheitta päästän teirät lukemaan.
***

Harhaa

Tyynen veden pinnan rikkoo molskahdus, joka saa vesipisarat lentelemään jokaiseen ilmansuuntaan. Pian järven selkä on jälleen täysin sileä. Keltainen siitepölylautta on ajautunut rantaan päivemmällä, jolloin aallot hakkasivat raivokkaina rantapenkereen leväisiä kiviä. Kumarrun ottamaan pienen, röpelöisen kiven maasta. Puristan ilta-auringon lämmittämää kiveä, niin kovaa kädessäni, että sen pintaa koristavat kuviot tatuoituvat ihooni.

Viskaan kädessäni olevan kiven kohti järven selkää. Kivi pompahtaa pari kertaa veden pinnalla, ennen kuin se uppoaa veden tummiin syövereihin. Katson käteeni painautuneita jälkiä, jotka alkavat jo hiljalleen hävitä – aivan kuten meidänkin ystävyytemme. Niin monta yhteistä vuotta kuin me vietimmekin yhdessä, jakaen ilot ja surut keskenämme. Emme salanneet toisiltamme mitään tai niin ainakin luulin. Uskoin ystävyytemme olevan todellista ja kaiken kestävää, mutta sainkin huomata, että se kaikki oli harhaa.

Aurinko alkaa laskea jo mailleen. Puiden latvojen takaa näkyy enää muutamia, hassuja, oransseja säteitä. Hämärä alkaa kietoutua metsään. Veden pinnan päällä kiemurtelee ohutta, valkoista sumua, jonka synnyttää viilentyvä ilma. Hyttyset kerääntyvät parviksi, jotka tanssivat veden pinnan yläpuolella. Silloin tällöin järven tyyneyden rikkoo saalistava kala, joka yrittää napata sääskiparvesta mehukkaan yksilön.

Huokaisen ja kaivelen taskujani etsien röökiaskia. Lopulta onnistun löytämään askin, mutta valitettavasti se ei sisällä yhtä ainoata röökiä. Rutistan askin ja tungen sen taskuun. Yllättävä tuulenpuuska saa vedenpinta aaltoilemaan. Pienet aallot liplattavat osuessaan rantakivikkoon. Luonto on muuten täysin hiljainen ja rauhallinen. Pääni kuitenkin myrskyää ja salamoi. Miten yhden tärkeän henkilön teot voivat aiheuttaa tällaisen tilan. Olen ajautunut hänen vuokseen lähes hulluuden partaalle.

Ensin meidän välillämme ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Emme riidelleet juuri ollenkaan ja jos riitelimmekin, sovimme riitamme hyvin nopeasti. Kaikki muuttui sen jälkeen, kun Suomi oli voittanut Viisut. Minä en enää kuulunut bändiin ja veljeni oli astunut bändin riveihin. Yhtyettä vietiin joka suuntaan ja yhteiset hetkemme jäivät aina liian lyhyiksi tai sitten niitä ei ollut ollenkaan. Myös suhteemme muuttui. Sinä et kertonut minulle enää kaikkia asioitasi, et jakanut tunteitasi kanssani. Lisäksi teit lupauksia, joita et sitten pystynytkään pitämään. Aloit myös valehdella minulle. Sain tietää muilta bändin jäseniltä, että sinulla oli useita naisia lavan takana aina keikan jälkeen. Et uhrannut minulle ajatustakaan. Sinä petit minua. Lopulta ajauduimme aina vain pahempiin riitoihin, Meidän kaikkien aikojen pahin riita tänä iltana, johti siihen, että minä lähdin aluksesta ovet paukkuen ja suunnistin tänne järven rantaan rauhoittumaan.

Ajatuksiini uppoutuneena ja tiedostamattani olen kahlannut järveen. Viileä vesi ylettyy polviini. Siitepölylautta on hajonnut, kun olen kahlannut sen läpi. Katselen yksinäistä, järven selällä uiskentelevaa lokkia. Yksin, kuten minäkin. Otan pari askelta eteenpäin ja vesi ylettyy silloin jo vyötärööni. Katson taakseni ja odotan sinun seisovan rannalla odottamassa minua. Rannalla ei ole kuitenkaan ketään ei sinua, eikä muitakaan monstereita. Käännän katseeni ulapalle ja astelen syvemmälle. Tumma vesi ympäröi minut nyt kokonaan ja tiedän, että ole turvassa.
***
Loppu kusee... :lol:
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby Zukka » Wed Jun 13, 2007 3:37 pm

o____o
Hei. Tämä on hieno. Jotain satunnaisia typoja bongailin seasta, koitahan karsia niitä seuraavaan. Ja äläs mitään, loppu oli hyvä. Tuolla tavalla auki jättäminen on aina hyvä ratkaisu. Jäi häiritsemään, että mitäs siellä tapahtuikaan. Huvahuva.

Jjjjoo. Tähän aikaan multa ei kai saa rakentavaa. Nyyh.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby JJ » Mon Jun 18, 2007 11:45 am

Vihdoin pääsin tänne änkertämään.. :)

Täähän oli hyvä! ! !

Kivan rauhallinen lukea, kun oli paljon kaikkea kuvailua, eikä ollut minnekään kiirettä. Jesh.

Ei loppu munkaan mielestäni kussut. Se oli kiva, kun jäi auki ja vähän epävarmaksi.

Vähän oli taas surullinen stoori, mutta se sopii sun tyyliis ja osaat kirjoittaa hyvin näitä nyyhkyjä. Heh... Ei haittaa siis.

Mä pidin eniten tän alusta! 3 ekaa kappaletta, aaaaaah. Hiukan oli ilo lukea, kun oli niin... "ammattimaista". :wink:

Mitäs muuta... Hmmmmmm.

Hyvä jutska, kun sait pitkästä aikaa kirjoitus inspiksen.

Hei, ja muuten, nyt kun on kesä, niin heti oli kesäinen tarinakin!
Siis, talvella oli usein lunta kaikkialla jne. :lol: (Toi on muuten karsee hymiö.. O_o )

Noh, eipä tässä muuta. Ilmoittele, kun taas skriivailet typy! :]


-JJ-
*Diipadaapa*
Mort -My friend, I'm here for you. x}
User avatar
JJ
 
Posts: 9
Joined: Sat Mar 17, 2007 9:18 am

Postby ÖrriMörrikkä » Mon Jun 18, 2007 2:52 pm

Zukka

Ja tähän aikaan multa ei saa näköjään mitään järkevää vastausta... Huomasitko, että tuo uusimmainen oli piilo-slash-stoori? =)

JJ

Siekin selvisit tänne! Oliko Tampereella hubaa? Yritä vastata siihen puhelimeen, ku soitan seuraavan kerran, jooko? =)

Kiitoksia vain! Tosiaan oli pakko kirjoittaa tällä kertaa kesäinen ficci, koska se talvi todellakin kulutettiin loppuun talvella. "Nyyhkyjä?" *reps* Meikä täällä repeilee taas sun kommalles... Pahoittelen, mut mulla on taas hauskaa! Ja yritän lisäillä piakkoin uuden ficin ja Eiskan och Kalman kiruutustakin pitäis täs joskus jatkella.
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby ÖrriMörrikkä » Tue Aug 28, 2007 6:10 pm

Tällaisen löysin varastoista... Joskus lopputalvesta/alkukeväästä kirjoittanut tämän, mutta näin pitkäksi aikaa se on sitten unohtunut... Nooh, ihan jees ficci omasta mielestä! Melkoista sekoilua, mut olkoot! Lukekaa ja NYT sit jokainen heittää kommenttia, koska muuten ei ole inspaa tänne enää ficata!
***
Vieras

Maisema, joka aukeaa aluksen ulkopuolella, on vielä valkoisten hankien koristama. Puut nököttävät paikoillaan kuuran peittäessä niiden runkoja. Yksinäiset jalanjäljet kiemurtelevat pihan poikki, kohti puuvarastoa, josta olen käynyt noutamassa puita takkaan. Kenkäni täyttyivät lumella tuolla puunhakureissulla, mutta kyllä se kannatti, kun sai sen jälkeen löhöillä pehmeässä nojatuolissa juoden lämmintä kaakaota a nauttia takkatulen roihuamisesta. Taivaalle on kerääntynyt harmaita, masentavia pilviä, jotka näyttävät aivan siltä kuin ne olisivat täynnä valkoisia, repaleisia lumihiutaleita. Lopulta pilvet eivät pysty enää vastustamaan hiutaleiden painoa, vaan ne repeävät ja hiutaleet leijuvat alas maanpinnalle, jossa niitä jo odottaa suuret ja pehmeät kinokset. Olisipa minullakin täällä joku tai jokin, joka odottaisi paluutani. Mutta kun ei niin, ei…

Olen istuutunut, kuten monina muinakin aamuina, keittiön pöydän ääreen, seuranani vain kupillinen kahvia ja kirja, jonka useimmiten olen hakenut aluksen valtavasta kirjastosta, jonka kirjahyllyt aivan notkuvat eri paksuisten ja painoisten kirjojen alla. Kirjoja löytyy laidasta laitaan ja ihan varmasti jokainen huoneessa kävijä löytää sieltä mieluisensa kirjan. Tällä kertaa olen valinnut seurakseni dekkarin, jossa on niin helppo juonikuvio, että olen ratkaissut murhaajan jo hyvissä ajoin ennen kirjan viimeisiä sivuja. Suljen kirjan ja otan lukulasit pois nenältäni, jos niin voin edes sanoa. Olen vain tällainen vanha, väsynyt raato, jonka kaikki ovat hylänneet…

Otan kahvikupin käteeni ja katsahdan ulos. Arvasin oikein… Taivaalta putoilee hiljakseen useita, raskaita ja kosteita hiutaleita. Kaadan loput kahvista kitaani ja nielaisen. Kahvin karvas maku valtaa suuni. Olisitte voineet pyytää minua mukaan rundille… Päivää ennen kiertueelle lähtöä kaikki, paitsi minä, juoksivat ympäri alusta ja pakkasivat mukaan kaiken tarpeellisen. Kukaan ei tuntunut huomaavan minua. Kukaan ei puhunut minulle, ette edes te – veljeni ja paras ystäväni. Olisin voinut kadota jälkiä jättämättä, eikä kukaan olisi huomannut minkään muuttuneen. Tunsin olevani vieras omassa kodissani, jossa olin asunut monia, hyviä vuosia, mutta Euroviisuvoitto muutti kaiken – ihan kaiken. Ennen saatoin lähteä keikoille mukaan muuten vain ja tietenkin nauttimaan hyvästä musiikista, mutta voiton jälkeen keikoille valmistautuminen muuttui. Aluksella teillä jokaisella oli ainainen kiire, kukaan ei pysähtynyt hetkeksikään kunnolla hengähtämään. Hiljalleen minut työnnettiin syrjään. Ilmeisesti minä olin teille vain yksi osa suuressa koneistossa ja kun minä menin rikki, niin minut vaihdettiin uuteen, ehjään osaan. Minusta tuli tarpeeton kaikessa, en enää kuulunut teidän tiimiinne. Ehkä on parempi vain jättää tämä kaikki taakse ja lähteä pois…

Prätkäni seisoo keskellä aluksen pihaa, sarvet osittaen kohti tulevaisuutteen, kohti parempaan huomiseen. On surullista lähteä pois alukselta näin pitkän ajan jälkeen, mutta teillä on toisenne ja noh… Minulla on itseni, prätkäni ja kenties vielä joskus jostakin löytyy joku, joka välittää ja pitää minusta huolen. Kirjoitin lyhyen kirjaan ja jätin sen keittiön pöydälle, mahdollisimman näkyvälle. Kun te palaatte kiertueelta, on jo kevät ja kaikki minun jättämäni jäljet ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi. Kukaan teistä ei tule löytämään minua enää koskaan.
***
Kuinkahan monta kertaa Kalma on ottanut prätkänsä mun ficeissä ja häipässyt lopussa? Eli melko tyypillinen ja boring loppu!

Ja nyt ihmiset or mitä nyt sit ikinä oottekaan, niin mie tahdon kuulla teidän mielipiteenne! Jokaikinen lukija kommentoi! :twisted:
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby LivHanna » Tue Aug 28, 2007 8:15 pm

Eiku toi oli aivan ihana loppu!!!! Murheellista.. :cry: Muuten oli tosi hyvä, vaik pari pientä kirjotusvirhettä löysin. Kirjottelepa taasen.. :wink:
"You're loud and loaded
You're rock and roll"
LivHanna
 
Posts: 308
Joined: Mon Jun 19, 2006 2:02 pm
Location: Espoo, Finland

Postby ÖrriMörrikkä » Thu Aug 30, 2007 5:51 pm

LivHanna

Thanks Mjuru! Mut tää on "todella lupaavaa" ku sie oot ainoo kommentoija parin päivän sisällä... Ehkä mun täytyy alkaa tekeen sulle entistä enemmän näitä private-fccejä! :wink:
"If people don't like me, I don't care.."
MM&VN
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby LivHanna » Mon Sep 03, 2007 2:56 pm

OI KYLLÄ!!! :lol: Ja by the way, excuse moi kun jatko on kestänyt.. Ei oo ollu minkäänlaista inspaa kirjottaa yhtään mitään.. :evil: Mut kyllä se tästä vielä, ei kande vaipuu epätoivoon..
"You're loud and loaded
You're rock and roll"
LivHanna
 
Posts: 308
Joined: Mon Jun 19, 2006 2:02 pm
Location: Espoo, Finland

Postby ÖrriMörrikkä » Sun Mar 30, 2008 4:37 pm

Pitkästä aikaa tää sai koottua itsensä ja kirjoitettua jotain.. Suuren pähkäilyn jälkeen ja ystäväni mielipidettä kuunneltuani, päätin nyt vielä kirjoittaa tänne. Se että jatkanko boardille kirjoittamista tämän jälkeen, riippuu ihan teistä ystäväiseni ja lukijani. Elän kommentista ja tarvitsen niitä saadakseni motivaatiota kirjoittamiseen. Lisäksi hiljalleen alkaa tuntua kuin kaikki aiheet monstereiden ympäriltä olisi käytetty loppuun.

Tarkoitukseni oli kirjoittaa raapaleita, mutta pituutta tuli hieman liikaa. Karsimaan en sanoja alkanut, joten menkööt nyt noissa muodoissa, joissa ne tällä hetkellä ovat.

Warninkia! Ensimmäinen sisältää lievää slashia!

****

Altamura

Parvekkeen alapuolella kulkevalla Via Basento nimisellä kadulla metallitolppaiset katuvalot loivat himmeää valoa valaisten kadulla kuljeskelevat ihmiset. Jostain kaukaa kuului ajoneuvojen hurinaa ja torvien tööttäyksiä. Lähempänä – jossain kujan päässä – huudeltiin ja karjuttiin katutappelun temmellyksessä.

Varjoissa seisova hahmo katseli ihmisiä, jotka olivat menossa viettämään viimeistä lomailtaa täkäläiseen baariin ja työläisiä palaamassa koteihinsa raskaan työpäivän lopuksi. Yllättäen parvekkeella oleva henkilö tunsi käsien kiertyvän ympärilleen ja tunsi lämpimän hengityksen niskassaan. Huuleton suu kääntyi hymyyn.
”Tulisit jo sisälle…” ääni hänen takanaan sanoi.
”Ihan hetken kuluttua”, hän sanoi ja jatkoi: ”Mikä tämän kaupungin nimi olikaan Kalma?”
Kului hetki ilman vastausta, sillä zombi oli aloittanut hellän hyväilyn ystävänsä niskan tuntumassa.
”Altamura, Aatuseni, Altamura…”
”Taipuuko se Altamuran vai Altamudan?”
Zombi naurahti, käänsi kitaristin ympäri, otti tätä kädestä ja ohjasi sisälle huoneeseen, paiskaten parvekkeen oven kiinni heidän perässään.

Analeptica

Amen makasi selällään sängyssään tuijottaen kattoa ja kuunnellen aluksen ääniä – alakerrasta kuului tiskien kolinaa Awan tiskatessa, aluksen seinät natisivat ulkona pauhaavan tuulen vaikutuksesta ja muumion huoneen ulkopuolella olevan puun oksat piiskasivat ikkunaa. Näihin ääniin liittyi nyt käytävää lähestyvät askeleet. Askel oli raskas ja hieman laahaava, minkä perusteella Amen arveli kulkijan olevan Kalma. Askeleet pysähtyivät kitaristin ovelle ja kuului koputus. Amen kohotti päätään ja näki zombin astuvan sisään odottamatta vastausta.

Kalma vilkaisi nopeasti sängyllä löhöävää muumiota ja marssi ikkunan eteen sijoitetun nojatuolin luokse ja istahti siihen. Hiljaisuus vallitsi lyhyen ajan näiden kahden välillä. Amen oli antanut päänsä valahtaa takaisin tyynylle ja hän oli sulkenut silmänsä.
”Väsyttääkö?” Kalma kysyi.
Muumio päästi jonkinlaisen myöntävän murahduksen.
”Sä tarvit analepticaa.”
Amen räväytti silmänsä auki, ollen hetkessä täysin hereillä ja kierähti mahalleen, katsoakseen rennosti nojatuolissa istuvaa ystäväänsä.
”Jaa.. siis mitä..?” muumio kysyi.
”Analepticaa”, Kalma vastasi tuijotellen kiinnostuneena sormiaan.
Amen oli hetken hiljaa ja pohti.
”Mitä se ana.. Mitä lie olikaan on?”
”Virkistäviä lääkkeitä, joihin kuuluu esimerkiksi kofeiini..” zombi vastasi.
Muumio huokaisi ja virnisti.
”Mie luulin, ett se on aivan jotain muuta”, Amen sanoi kohottaen kulmiaan.
Ennen kuin Kalma ehti vastata mitään, kitaristi nousi ja käveli ovelle. Ovella hän kääntyi ja virnisti.
”Höyryävä kupillinen analepticaa tekisi kyllä terä䅔
Kalma pyöräytti silmiään, nousi seisomaan venytellen jäseniään ja lähti muumion perässä huoneesta.

***
Toivottavasti piditte... Ja kommenttia kehiin nyt sit oikeesti! :D
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby JJ » Sat Apr 05, 2008 7:52 pm

Jej, piiitkästä aikaa lueskelen sun tekstiäs. 8)
Ja taasen huomaa, että on kehitystä tapahtunut.
Lauseet on vieläkin sujuvampia kuin ennen.. Siis helppo lukea, vaikka olisi pitkiäkin lauseita.
Eikä ole mitään ns. pakolla väännettyjä koukeroita missään vaiheessa, ja se on hyvä juttu se!

Toistan siis itseäni: Helppolukuista, sujuvaa tekstiä, äläkä vaan lopeta kirjoittamista, vaikka tyypit täälä olis kuollu ja kuopattu. Anna niiden muhia mullassa matojen seurana ihan rauhassaan ja skriivaile sä muualle, johonkin missä sua arvostetaan. Ja muista nauttia kirjoittamisesta, vaikka et aina sais kommaa jne, pääasia, että tykkäät ite tehdä sitä ja haluat kehittyä.

Löydät kyllä sun tasolles sopivampiakin paikkoja kuin tämä! :)
Ja oot varmaan löytänytkin jo. Hihii.

Meninköhän liian pitkälle..? O.ö

X)
*Diipadaapa*
Mort -My friend, I'm here for you. x}
User avatar
JJ
 
Posts: 9
Joined: Sat Mar 17, 2007 9:18 am

Postby ÖrriMörrikkä » Sun Apr 06, 2008 2:55 pm

JJ-darling <3

Hienoa nähdä, että jaksoit tänne raahautua! =) Hieman lainnaillen sinua!

piiitkästä aikaa


Ei siit nyt hirveen pitkä aika oo ko lueskelit mun tekstejä... Tai siis se teksti liittyi Beniin(<3), mut väliäkö sen...
vaikka tyypit täälä olis kuollu ja kuopattu. Anna niiden muhia mullassa matojen seurana ihan rauhassaan


Repesin... xD

skriivaile sä muualle, johonkin missä sua arvostetaan.


Aww, thanks! :D
Löydät kyllä sun tasolles sopivampiakin paikkoja kuin tämä! Smile
Ja oot varmaan löytänytkin jo.


Tulen löytämään ja olen jo löytänytkin! ;D

Meninköhän liian pitkälle..?


Ei mennyt, muruseni, ei mennyt! =D

Mort kiittää!
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby eneyra » Sat May 03, 2008 8:31 pm

analeptica Hauska sana mistä sä sen keksit? No joo tää kyseinen keskustelitarina on mahtava....
Kita ja kalma rocks!!!!!
User avatar
eneyra
 
Posts: 97
Joined: Sat Apr 26, 2008 7:18 pm

Postby Zukka » Sat May 03, 2008 9:15 pm

JJ wrote:Meninköhän liian pitkälle..? O.ö


Kyllä menit. Tietysti osittain olet erittäin oikeassa, täällä porukka ei oikein osaa arvostaa laatua..


Jeahh, nämä vaan paranevat. Raapaleet ovat oikeasti hurjan hankalia, itse olen siirtynyt kirjoittamaan ficlettejä. :D

Nimistä tulee mieleen, että joku kenties on leikkinyt hieman sivistyssanakirjan kanssa. Oikein herttaisia pätkiä kummatkin, mitä helvettiä näiden ja edellisen ficin välissä on tapahtunut kun kuvailu on ottanut mailiaskeleen eteenpäin? :D

”Mie luulin, ett se on aivan jotain muuta”, Amen sanoi kohottaen kulmiaan.

Niin luulin minäkin <3

Minun puolestani voisit alkaa keskittyä enemmänkin näihin lyhykäisiin, sikälimikäli kiinnostusta riittää. Näitä oli kiva lueskella.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe
User avatar
Zukka
 
Posts: 1420
Joined: Sun May 28, 2006 9:40 pm
Location: Katlagrottan

Postby ÖrriMörrikkä » Sat May 17, 2008 8:58 pm

o_O Kommenttia! JEI! \,,/

eneyra

Zukkapa sen tiesi! ^^

Zukka

Ensinnäkin iso thanks! =)

Nimistä tulee mieleen, että joku kenties on leikkinyt hieman sivistyssanakirjan kanssa.


Kyllä, juuri näin kävi! Ei ollut mitään inspaa, ensimmäinen hyllystä vastaan tuleva kirja käteen, summamutikassa kirja auki ja sormen osoittamasta, ensimmäisestä sanasta kirjoitin!

mitä helvettiä näiden ja edellisen ficin välissä on tapahtunut kun kuvailu on ottanut mailiaskeleen eteenpäin? :D


o_O On vai? Kiitos, tuo pelasti päiväni!

Ja raapaleet on hauskoja.. Täytyy katsoa, jos tässä joskus sais taas jotain kehiteltyä!

Ps. Mitäpä sulleko ei oo kuulunu mitään taas pitkään aikaan?

Mort kiittää!
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

Postby ÖrriMörrikkä » Sun May 18, 2008 3:45 pm

Parin kuukauden tauon jälkeen jotain uutta jälleen... Tällä kertaa myös raapale! Edelleen Kalma/Aatu-parituksella ja herrat ovat jällen reissussa... Mut ei siit sen enempää! =)
***
Kuumuus

Seisoin ilman paitaa ja housujen puntit käärittyinä Egyptin – Amen oli halunnut käydä kotimaassaan – rannikolla lämpimässä merivedessä, joka ulottui polviini asti. Katselin kaukana ulapalla seilaavaa purjealusta, joka näytti lipuvan vaivattomasti aallokossa. Otin silinterin päästäni ja pyyhin hikeä, joka pukkasi nousemaan pintaan auringon ja kuuman, kuivan tuulen yhteisenä saavutuksena. Hiki ei ollut se kamalin asia ja lämmönkin kestin, mutta iholtani nouseva pohjaan palaneen lihan haju oli kaamea. Ennen kuin olin herännyt zombina, olivat madot nauttineet tuhteja aterioita ja syöneet suurimman osan ihostani ja lihaksistani. Jotain oli kuitenkin jäänyt jäljelle ja nyt lämpimässä ilmanalassa olin joutunut riisumaan takkini polttavassa kuumuudessa ja saanut huomata seuraukset heti. Amen kuitenkin nautti myöhäisinä iltoina hotellilla, kun makasimme sängyssä ja muumio antoi taitavan kielensä vaeltaa kehollani. Hän oli sanonut minun maistuvan herkulliselta. Olin hymähtänyt huvittuneena ja ajatellut lihan palamisella olevan sittenkin hyvät puolensa.

***
Ajatus tähän ficciin lähti jostain mielen syövereistä ja mulla ehdottomasti oli hauskaa, kun tätä kirjoitin! En mie nyt tästä pahemmin mitään osaa enää sanoa...
User avatar
ÖrriMörrikkä
 
Posts: 568
Joined: Wed May 24, 2006 9:07 pm

PreviousNext

Return to Lordi fanfic


Who is online

Users browsing this forum: No registered users and 2 guests