Miten minusta meinasi tulla entinen Lordi-fani

[MadMan]

Olen ollut rekisteröitynyt tänne foorumille Get Heavy ajoista saakka. Innostuin Lordin musiikista kun näin WYLAM videon nelosella silloin kun kukaan ei vielä tuntunut tietävän Lordista mitään.
Ruotsin laivalla samana vuonna tunnelma räjähti läpi katosta kun WYLAM rupesi soimaan discossa, ja tämä oli ennen euroviisu voitto aikaa!
Sitten tuli Monsterican Dream, se ei minusta ollut niin hyvä levy kuin Get Heavy, mutta enemmän kuuntelemalla sekin aukesi ja pidin etenkin Shotgun Wedding kappaleesta.
Seuraavaksi tuli Euroviisut ja yhtäkkiä kaikki tuntuivat pitävän Lordista?! Kun Lordi pokkasi voiton suvereenisti ennätyspisteilä (jotka Norja tänä vuonna vihdoin rikkoi) oli Lordi kansallissankari.
Kaiken hyvän lisäksi Arockalypse oli helv*tin hyvä levy ja itse asiassa Hard Rock Hallelujah heikoimmasta päästä hyviä ja loistavia biisejä.
Tässä vaiheessa olin nähnyt Lordin livenäkin ja vakuuttunut bändistä siinäkin suhteessa.
Mutta mitä sitten tapahtui? Tuntui että tuli jotenkin hiljainen vaihe. Kyllästyin tähän foorumiin. En kuunnellut Lordia pitkään aikaan. Kun kuulin Lordin uudesta levystä, satuin näkemään bändin esiintymisen amerikkalaisen tv-kanavan talk-showssa. Bite It Like a Buldog ei kuitenkaan vakuuttanut ja jotenkin bändi tuntui hävinneen "tutkasta". Ehkä se ettei suomessa ollut keikkoja amerikan valloituksen takia oli osa syy. Kun uusi levy tuli kauppaan, en mennyt ostamaan sitä!
Itse asiassa en kuullut koko Deadache levyä ennen kuin eilen!!!

Kun kuuntelin levyn Spotifystä (en vieläkään omista fyysistä levyä) olin ällikällä lyöty. Miksi olin hylännyt Lordin?!
Deadache on loistava levy ja se on jäänyt liian vähälle huomiolle. Onko syy siinä etten ole ainoa Lordi fani joka on hylännyt bändin? Onneksi itse heräsin viime hetkellä ja tulen ostamaan Deadachen piakkoin ihan oikeana cd:nä.

Tämä opetuksena kaikille teille. Älkää luopuko uskostanne vaikka kuulisitte yhden huonon biisin Lordilta. Älkää unohtako bändiä vaikka se keikkailisi pitkään vain ulkomailla.
I'm Heavy Again!!!

[Joni Master]

Yep, Deadache on ylivoimaisesti paras levy. Ei Lordia kannata ikinä jättää. Itse en itse bändiin ole ikinä kyllästynyt mutta Monsterican Dream aikoina kyllästyi Get Heavyyn ja Monsterican Dreamiin kun päivästä päivään kuuntelin koulun jälkeen kyseiset levyt.

Ja ikää ja rahaa ei ollut keikkoihin, niin kieltämättä rupesi kyllästymään samoihin biiseihin. Mutta sitten kohta onneksi tulikin The Arockalypse ja taas pääsi nauttimaan uusista biiseistä.

Mulla toi fanitus on mennyt vain noususuunnassa. Ennen vain unelmoin omistavani hirveesti levyä tai esim. vinyylit olisi ollut kova sana silloin kun ne ilmestyi.

Nyt on tota fanitavaraa moniakin jopa 2x. Ja itse foorumiin en ole myöskään ikinä kyllästynyt, tosin onhan tää nykyään vähän hiljaisempi, mutta ei se Mun menoa haittaa.

Mutta tuskin tätä ennätystä ihan heti rikotaan:

"Eniten käyttäjiä online on ollut 729 ,päiväys Su Tou 21, 2006 1:25 am"

[King]

2008 alkoi kyllästyttää kuuntelemaan samoja vanhoja levyjä. Olihan silloin Dark Floors, mutta ei sitä voi kuunnella mp3:sta. Aloin kaipaamaan uutta matskua. Tällöin "minusta meinasi tulla entinen Lordi-fani". No ei. En usko, että olisin kuitenkaan Lordia jättänyt. Alkoi vain hieman kyllästyttää.

[Awwaa!!]

Itse olen tykännyt kunnolla Lordista vuodesta 2005, kun bändiin tutustuin ei sillinkaan kukaan pitänyt Lordista. Vuonna 2006 aloin himolla ostamaan kaikkea fanituotteita ja nyt niitä onkin aika kasa. 2008 vuonna ei varmaan soinut Lordi puoleen vuoteen ja aloin vain ajatella että tuleekohan edes enää levyjä, mutta ikinä en ole meinannut jättää Lordi faniutta, edes muiden haukkuessa mua sen takia.

[King]

Joo mulla oli siis ihan samalla tavalla kuin Awwaalla.

[FFD]

Ihana kyllä myöntää mut mä en tienny mitää koko Lordista ennen Euroviisuja. No kuinka usein 4. luokkalaiset pikkutytöt kuuntelis sellasta musiikkia? Ja ku perheen esikoiseks on syntyny ni vanhemmatha "suojeluhalusina" on halunnu mun kasvavan tavalliseks suomalaiseks ihmiseks. Noh. Heti sen Euroviisuvoiton jälkee menin ostaa The Arockalypsen. Ja se oli just sellasta fanitusta mitä 5. luokkalaiselta pikkutytöltä voi oottaa. Mut se mun Lordi-into ei oo kadonnu yhtää mihinkää. Se on vaa vahvistunu ja syventyny. Mut mua ei yhtää haittaa vaikka tutustuin Lordiin vasta sen Euroviisuvoiton myötä. Ja mun mielestä mut voijaan silti laskee Lordi-faniks. Vai oonko väärässä ?? Nyt mä meen kasille ja kuuntelen Lordia melkei koko aja. Ennätys on ku kuuntelin The Monsterican Dreamin yks päivä 11 kertaa.. Ja musta ei todellakaan vois tulla entistä Lordi-fania. Olen ja tulen olemaan Lordi-fani aina. Amen. .'DDD

[The monster]

Joskus Zombilation levyn jälkeen ja sitä ennen kun ei tullut mitään uutta postii monsterdiscohelliin.

[Hunger]

Mullakin on tullut tollanen vaihe muutamia kertoja.
Mutta sittenkun taas kuuntelee ne biisit, ne iskee aina uudestaan ja entistä kovempaa!

[Marvell]

Meinasi kyllä leirillä Stratovarius jyrätä päältä, Mutta urheasti Lordilaiset vaan vastaan taisteli Vai miten sen nyt sanoisi. Meinas tosiaan Straton fanitus karata käsistä, mut pysypä samoissa Lordin kanssa ainaki tässävaiheessa.

[bugeja]

mulle kävi ihan samalla tavalla...kuuntelin get heavya ja monsterican dreamiä ja the arockalypsekin meni, ja olin aivan tohkeissani Lordista. kulutin satoja euroja siihen... mutta sitten siirryin yläasteelle. kaikkien mielestä olin pelkkä ipana, joka ei ollu kasvanut isoksi kuten muut... ostin seiskan alussa kaks lordi paitaa ja pidin niitä, ja sitten muhun alettiin tehdä "katseita" aloin hävetä (joka hävettää mua nykyään ) ja jätin lordi paidat lojumaan yli vuodeksi kaappiin ja aloin kuluttaa rahaa Kissiin, joka oli kaikkien mielestä paljon siistimpää ja katseet loppuivat. WTF??!!
sitten ilmestyi deadache, ja omantunnon käskiessä menin kauppaan ja ostin sen ja kuuntelin sen. ihan ookootahan se oli. yhtäkkiä siskoni kaveri tuli kysäsemään koulussa mitä mulle oli tapahtunut. mä olin että häääh...ei mitään....
se hemmo, kutsutaanpa häntä vaikka "Marja-Tertuksi", sanoi että olin yhtäkkiä muuttunut ihan hirveästi ja alkanut pukeutua kuin muut... ja välittämään mitä muut sanoo. se oli kuin joku olisi pamauttanut mua ämpärillä päähän. kuuntelin kaikki levyt uudelleen, ja kun olin alkanut harrastaa kitaran soittoa, huomasin uusia AIVAN LOISTAVIA kitarasooloja!! AMEN ROCKS!!! let's keep rocking...!

[james]

Lordin euroviisu voiton jälkeen musta meinasi tulla entinen Lordi-fani.
Kukaan ei ollu aikasemmin kinnittänyt mitään ''huomiota'' mun Lordi fanitukseen, mutta heti kun se voitti ne kisat, mua ruvettin haukkumaan Lordista. Kaikki sano, että kasva aikuseks. Ja muuta vastaavaa. Mutta kun Deadache ilmestyi, suurin osa mua haukkuneista oli jo unohtanut Lordin. Joten, saan nyt fanittaa Lordia ihan rauhassa.

[Para-Noir]

Olen entinen fani. Tämä foorumi on vaan jollain oudolla tapaa niin mielenkiintoinen, että en ainakaan toistaiseksi ole viitsinyt pyytää modeja lopettamaan tiliäni.

[Lady Red]

Yhdessä vaiheessa oli todella hiljainen kausi mun osalta, mutta jotenkin kummassa mä siitä sitten nousin ja aloitin ihan kunnolla fanittamaan.
Se hiljainen kausi saattoi hyvinkin johtua siitä että mua kiusattiin niin paljon Lordista että homma ei ollut enään mukavaa. Mutta nykyään mua ei voisi vähenpää kiinnostaa jos jollain on ongelmia mun fanituksen suhteen. Sanoo vain että: "Vittu mua kiinnostaa!" ja kävelee pois.

[Nikkeli94]

...että en ainakaan toistaiseksi ole viitsinyt pyytää modeja lopettamaan tiliäni.

Harvempi semmoisia pyytelee... -.-

Itse en välillä ymmärrä ihmisiä, jotka yhtäkkiä lakkaavat pitämästä jostain bändistä. Niin kuin yksi kaverini kävi Kuopiorockissa, alkoi fanittaa Sonataa ja sitten ilmmoittikin ettei pidä enää Lordista pätkääkään(??!?!).

Se on tietenkin ymmärrettävempää jos se fanitus pikkuhiljaa katoaa, muttei se vain yhtäkkiä voi kadota.

[Awwaa!!]

...että en ainakaan toistaiseksi ole viitsinyt pyytää modeja lopettamaan tiliäni.

Harvempi semmoisia pyytelee... -.-


Se on tietenkin ymmärrettävempää jos se fanitus pikkuhiljaa katoaa, muttei se vain yhtäkkiä voi kadota.

Kuka sanoi ettei paranoiril oo pikkuhiljaa kadonnut fanitus ?

[Zana]

...että en ainakaan toistaiseksi ole viitsinyt pyytää modeja lopettamaan tiliäni.

Harvempi semmoisia pyytelee... -.-


Se on tietenkin ymmärrettävempää jos se fanitus pikkuhiljaa katoaa, muttei se vain yhtäkkiä voi kadota.

Kuka sanoi ettei paranoiril oo pikkuhiljaa kadonnut fanitus ?

Nikkeli varmaankin tarkoitti tuolla "ei fanitus katoa pikkuhiljaa" kommentillaan sitä kaveriaan, joka Sonatasta kuultuaan ei tykännyt Lordista enää yhtään. Para-Noiriin ei käsittääkseni liittynyt muuta kuin pelkästään tuo ensimmäinen lause "Harvempi semmoisia pyytelee"

[Ikia]

No nyt aika avautua.

Olinhan minä ihan todellinen fani euroviisuista. (Syynä nuori ikäni Get Heavyn aikoina.)

Mutta nythän innostuin Mansonin sedästä. Jäi Lordi. Yks päivä tossa taas laitoin Deadachen soittimeen Lady GaGan sijasta. Se taas toi minulle innon Lordiin. Nyt on fanittaminen hiipunut, mutta aktiivisesti seuraan ja kuuntelen.

[Tinzu]

En ole vielä uskaltanut kirjoitella tähän ketjuun, mutta nyt taitaa olla sen aika.
Lordi-fani olen edelleen, mutta en enää "fanaattisimmasta" päästä. Lordi kulkee edelleen mukanani mp3-soittimessa ja aktiivisesti seurailen myös uutisia yms. Mutta esimerkiksi oheistuotteiden keräily on selvästi vähentynyt.

Asia mihin olen alkanut panostaa ja kuluttaa enemmän aikaani, ovat koirat. Olen juuri anonut omaa kennelnimeä ja rahani kuluvatkin nykyään erilaisiin kursseihin, harjoitusmaksuihin, näyttelyihin ja agilitykilpailuihin ja trimmaamiseen. Toimin myös agilitykouluttajana kahdesti viikossa sekä tietysti kulutan aikaani myös omien koirien kanssa harrastamiseen ja kilpailemiseen.
Kun anomani kennelnimi myönnetään, aloitan urani kasvattajana ja se jos jokin, vie kaiken vapaa-ajan silloin kun kasvatettavana on pieniä kääröjä.

Mutta kuten jo aiemmin tuolla sanoin, Lordi kulkee edelleen mukanani ja tulee aina olemaan minulle bändi nro 1. Fanaattisin fanitus on vain jäänyt vähemmälle...

[Beastie]

Olisikohan minunkin näin vähemmän aktiivisena laudan jäsenenä tänne omat sanani heitettävä.
Olen tässä jo pitkän aikaa viettänyt hiljaiseloa, laudan ns. muutosta seuraillen ja olen myös huomannut, kuten melko varmasti kaikki muutkin, että onhan täällä meininki muuttunut. Euroviisut, kyseiset laulukilpailut olivat se syy, miksi Lordin kirjaimellisesti sanoen jätin, tai en ehkä jättänyt, vaan sysäsin sivummalle.
Median valtava hehkutus, se, että bändi oli jatkuvasti jonkin roskalehden kannessa, joka ikisten uutisten päällimmäisenä juttuna ei vain kertakaikkiaan jaksanut enää innostaa. Olihan Euroviisuvoitto tietenkin loistava asia, enkä sanokaan, että olisi ollut parempi, ettei sitä olisi tapahtunut, mutta itse sain totaalisen yliannostuksen Lordia jo vuonna 2006.
Kun Euroviisujen jälkeinen hehkutus ja mediahullunmylly laantui, aloin itsekin unohtaa yhtyeen. En enää seurannut boardia samalla aktiivisuudella kuin ennen, enkä enää pistänytkään päälleni Lordi paitaa kuten aina ennen.
Nyt olen taas alkanut pyöriskellä täälläkin, mutta koska vanhoja "tuttuja" boardilaisia ei täällä enää kovinkaan usein näe, en ole itsekään viitsinyt ottaa keskusteluihin osaa, ja se seikka, että siellä sun täällä on jatkuvasti meneillään jonkin asteinen kinaaminen ja nahistelu ei minua ainakaan innosta vanhana käyttäjänä vastailemaan, kuin ehkä sekalaista löpinää osion now playing topiciin.
Tottakai yhä kuuntelen Lordia aina kun sille päälle satun, ja olen kiinnostunut joistakin bändiin liittyvistä asioista, mutta olen kai jotenkin jämähtänyt sinne Get Heavyn aikaisiin fiiliksiin jotka yhä tuottavat nostalgiakyyneleitä.
Voi kuitenkin olla, että "fani" on liian voimakas sana kuvaamaan sitä mitä olen tällä hetkellä Lordi sektorilla, mutta ehkä se kipinä sieltä vielä joskus syttyy uudelleen. =) (suokaa anteeksi jaaritteluni.)

[Joni Master]

Jooh, pieni loma on toki sallittua Beastie. Itselläni ei todellakaan ole samaa ongelmaa.

Deadache on ollut CD-soittimessa siitä lähtien kun julkaistiin enkä ole siitä lähtien sitä vaihtanut. (Sama homma joka levyn kohdalla.)

Mun mielestä ei ole olemassa muita bändejä niin Mun on ainakin hankala vaihtaa bändiä.

Mulla on mennyt vähän toi isoin keräys fiilis vähän ohi, kun on joh saavuttanut siinä huipun, mutta toki tulee tavaraa vielä ostettua.

Keikoille pitäisi vaan päästä enemmän kun nyt taas vaihteeksi tulisi, tänä vuonna oli tosi tiukassa ja kaikki oli jossain hemmetin lapissa...

[Velociraptor94]

Juups...meinas tull ..en kuunnellu koko kesälomall...ja ku oli nii paljo välii
ni meinas jo iha seot..

[LittleRoyal]

Minähän innostuin Lordista kun näin ekan kerran vidon WYLAM:sta. Ja sitten naapurin kaveri sai GH:n ja sitä kuunneltiin innoissaan kun jostain syystä se unohtui ihan kokonaan. En tiiä ees miksi, ei mitään hajua. Sillon astu tiktakit ja pikku geet esiin. Olin hirveen räppi fani. Jotenki se räppi jäi ku aloin kuuntelemaan suomirockia.
Sitten tuli euroviisut. Ja Lordi. Mulla välähti, "enkös minä ole kuunnellut noita aiemminkin.." Menin omaan huoneeseen ja kattoin levyhyllystä. Löysin Get heavyn.
Se oli ollu siellä monta vuotta. Laitoin sen soiman ja siitä se sitten fanitus jatkui ja jatkuu edelleen.
Mua kyllä vieläkin harmittaa kun Monsterican Dreamin aikakausi jäi väliin.

[Monster-1991]

Lordi oli minun osaltani päässyt unohtumaan muutamaksi kuukaudeksi. Kuuntelin ehkä joskus huvikseen jotain Lordin biisejä, mutta kuunteluista huolimatta jotenkin se fanitus ja Lordin musiikista tykkääminen oli unohtunut. Viikonloppuna sitten yhtäkkiä innostuin taas lukemaan tuota mainiota "Mie Oon Lordi" -kirjaa. Kirja on tosi mielenkiintoinen ja sen kirjan innoittamana se antoi uutta potkua Lordi-fanitukseen. Nyt olen tässä muutaman päivän soitellut noita Lordin levyjä.

Lordin musiikki kuulostaa tosi hyvältä pitkästä aikaa. Sehän on hyvä juttu. Pieni tauko Lordista teki vaan hyvää.

[Infernum]

Vastaanpas minäkin nyt tähän, kun foorumille pitkästä aikaa eksyin.

Minulla on oman muistini mukaan ollut vain kaksi vaihetta jolloin Lordin fanitus on hiipunut lähes täysin. Loppumisesta ei voi puhua koska olen alusta asti tiedostanut että Lordi on todella mahtava bändi jne. mutta melko nollassa kuuntelu on ollut ensi kertaa pian The Monsterican Dream-levyn jälkeen. Kyseinen levy ei kolahtanut ihan yhtä hyvin kuin olin toivonut, ja se unohtuikin levyhyllyyn pölyttymään melko nopeasti. Muistaakseni samoihin aikoihin käynnistyi oikein kovan luokan Iron Maiden-fanitus joka jätti mörköjoukkion täysin unholaan. Itse asiassa tuo oli se pahin kerta, sillä olin melkoisen kahden vaiheilla ostaako ylipäänsä heidän seuraavaa levyään kun se lopulta ilmestyi. Se olikin ensimmäinen heidän levynsä joka kerkesi olla kauppojen hyllyllä jo reippaan viikon ennen ostopäätöstäni.
The Arockalypse kolahti täysin ja vei kaiken pienen kitkerän maun jonka TMD oli jättänyt mennessään.

Toinen kerta oli joskus 2006 lopulla. Kaikki tuntuivat tuntevan Lordin vain viisuista ja ylisoittivat HRH:ta jokaisessa mahdollisessa mediassa, jolloin alkoi kyseinen biisi hieman tökkiä ja bändikin jäi taas. Sitten kun kuulin uuden levyn olevan tekeillä niin mielenkiinto heräsi jälleen. Sen jälkeen on bändin musiikki ollut aina tähän päivään asti kovassa kuuntelussa. Kun uusi levy lopulta kolahti postiluukusta niin jo ennestään kovaksi kiihtynyt fanitus voimistui, ja on jatkunut samalla linjalla näihin päiviin asti.

[angelina_]

Pakko on tähän aiheeseen nyt kirjoittaa.

Löysin lordin vuonna 2004 eräältä kokoelmalevyltä. Kappale oli Blood Red Sandman, kuuntelin sitä kirjaimellisesti yötä päivää. Hankin molemmat siihen mennessä julkaistut Lordin levyt ja rakastuin vielä enemmän.
Viisujen aikaan olin tietysti hyvin onnellinen kaikesta, mutta oli myös ahdistavaa kun kaikki yhtäkkiä pitivät Lordista.

Kesän jälkeen 2006, mennessäni yläasteelle, jatkoin linjaani kovan luokan lordifanina. Se näkyi ulospäinkin paidoissa jne.
Yllätys, yllätys... Minulle alettiin huomauttelemaan asiasta "Lordi oli ja meni.." "Hyi s***ana"
Sitä se oli joka päivä, mutta en lannistunut.
Kahdeksannella luokalla ollessani kaikki alkoi jo mennä yli, paria ystävääni alettiin haukkua koska kulkivat minun, lordifanin kanssa.
Meistä tuli "lordijengi"
Minusta naurettavinta oli se etteivät ystäväni ole koskaan olleet lordin faneja. Hahah.

Yleensä aina olen pärjännyt sanallisesti jokaista ääliötä vastaan, mutta kun täytyy puolustaa kolmea... sitä en jaksanut pitkään.
En tarkalleen tiedä mitä tapahtui, mutta lordi alkoi häviämään minusta.
Joulun aikaan 2008 sain Deadachen lahjaksi (olin jättäny tietoisesti ostamatta). Se lojui levyhyllyssäni kuuntelemattomana puoli vuotta. Luultavasti siksi, että pelkäsin sen olevan liian hyvä. Ja oikeassa olinkin.

Koskaan ennen en ole tehnyt mitään muiden painostuksen alaisena...
Tämä juttu kaduttaa minua todella paljon, mutta asiat meni miten meni.
Nykyään 'ääliöt' pitävät turpansa kiinni ja fanitan onnellisena Lordia.
Pakko myöntää, että tällainen kokemus on tehnyt minusta vahvemman ihmisen.

(Olet voinut kuulla tarinan alkuosan ennenkin, vanha nimimerkkini oli amwa)