Nidra ja Tomzas astuivat luolaan ensimmäisinä, heidän perässä Tomzas, Ara ja Jasu ja perää pitivät Jesde Velchu ja Lisa. Luolan seinillä oli lyhtyjä ja joitain hieroglyfejä muistuttavia merkintöjä. "Ihan kuin kotona." Velchu sanoi merkkejä katsellen. Käytävän päässä pilkotti portaat alas päin. Portaiden päässä oli lyhyt käytä jonka päässä oli kolme ovea. Pian ryhmän piirritti joukko sinikaapuisia olioita. "Mitä te täältä tahdotte?" Kysyi yksi oliosta möreällä äänellä. "Tahdomme muuttaa hänet eläväksi." Nidra sanoi ja osoitti Magnumia. "Teidän pitää uhrata noita laavaan sen vuoksi." Sanoi toinen olio möreällä ja ilkeällä äänellä. Nidra katsoi Araa ja Lisaa. "Mitä jos emme?" Kysyi Lisa. "Jos se on päätöksenne." heille vastattiin ja kaikki kaatuivat maahan tajuttomana.
"Keshtääkösh fielä kaudan päättä pesille?" Kysyi Lordi kännissä. "Lordi pitää olla kärsivällinen. Kita lentää nopeaa." Lordi katsoi ulos eikä nähnyt mitään vauhdin vuoksi. "Tämä on kyl mathelua!" Lordi karjaisi ja sammui lattialle. Amen ja ox yrittivät nostaa Lordia, mutta piru painoi liikaa .Kita katsoi taakseen ja huusi: "Nosturii!".
Lisa heräsi. Hän näki muut vielä pökerryksissä. Lisa vilkuili ympärilleen ja huomasi heidän olevan jonkin laisessa vankilassa, jossa ei ollut kaltereita. Hän yritti kävellä vankilasta pois mutta sai pienen sähkö iskun. "Samperi. Näkymätön seinä." Lisa murahti ja potkaisi Velchua. "No niin, kuka alkaa ukisemaan?!" Velchu karjaisi nyrkit pystyssä. "Ei edelleenkään kukaan. Mutta olemme vankeina, sillä tuossa on..." Lisan lause jäi kesken sillä Velchu alkoi kiljumaan kuin tyttö kun yritti päästä sellistä pois. "...näkymätön seinä?" Velchu arvasi. "Just." Lisa vastasi huvittuneena. "Kuka huutaa?" Kysyi Ara joka oli juuri herännyt. Pian kaikki muutkin heräsivät ja Lisa kommenttoi jokaiselle tilanteen. Lisa yritti turhaan loihtia seinää pois. "Et sinä sitä pois saa, olet yrittänyt jo puoli tuntia." Jesde sanoi. Lisa kääntyi ja otti Jesdeä kurkusta kiinni. "Sinä et sano minulle mitä en voi tehdä." Lisa kuiskasi Jesdelle ja jatkoi yrittämistä. "Kova mimmi." Jesde ajatteli. Kohta kaksi oliota käveli sellin eteen. "Onko nyt kivaa?" Toinen niistä kysyi. Kaikki katsovat olioita vihaisesti paitsi Ara joka nyyhkytti nurkassa. "Eli ei!". Oliot alkoivat nauramaan. "Mutta teillä on yksi vaihtoehto päästä ulos. Teidän on uhrattava yksi teistä." Sanoi pienempi vartija olio. "Me emme uhraa ketään." Karjaisi Tomzas. "Minä suostun." Magnum sanoi. Kaikki katsoivat Magnumia. "Mitä?" Ara kysyi itku kurkussa. "Sinä et saa!" Ara kiljui ja alkoi itkemään. Nidra lohtutti Araa. "Minulla ei ole merkitystä tässä elämässä. Awa ja Enary pakottavat kotitöihin, Kalma vihaa minua, Lordi karjuu minulle eikä minulla ole tunteita." Magnum sanoi. "Kunnioitamme tahtoasi." Velchu sanoi. "Uhraamme Magnumin." Toisti Lisa. "Hyvä. Saatte itse tulla seuraamaan hänen kuolemaansa." Sanoivat vartijat ja alkoivat naurmaan. Heille ilmestyi ketjut käteen ja heidät saatettiin tulivuorta muistuttavaan paikkaan, jonka reunoilla oli leveitä kävely teitä. Toiselta puolelta laavaa oli kivestä tehty koroke joka oli rakennettu laavan yläpuolelle. Muut paitsi Magnum sidottiin seinään kiinni ja Magnum saatettiin korokkeen päähän."Sanokaa hyvästit ystävällenne." Sanoi olio Magnumin takaa. "Minä rakastan sinua!" Ara huusi Magnumille. Magnum käänsi katseensa Araan. "Hyvästi, teile kaikille!" Magnum huusi ystävilleen katsoen jokaista kerran silmiin. Sitten hänet tönäistiin laavaan. Kaikki muut huusivat surusta. Kaikki oliota lkoivat nauramaan, mutta yhtäkkiä ne kaikki sulivat. Kaikki katsoivat ihmeissään sulaneita hahmoja. Pian kaikkien ihmeeksi Magnum nousi laavasta suoraan heidän eteensä. "Oliko ikävä." Magnum kysäisi ILOISENA! Kaikki mutisivat jotain mutta alkoivat sitten itkemään ilosta. "Mi-Miten sinä tuon teit?" Ara kysyi. "Olisi pitänyt arvata." Lisa sanoi. "Jos kyborgi uhrataan omasta tahdostaan, ja häntä rakastetaan, kyborgi saa tunteet ja elämän! Vanha ja ikuinen loitsu" Magnum jatkoi Lisan puolesta. Lisa nyökkäsi.
"Perillä!" Kita huudahti. "Vihdoinkin!" Amen ja Lordi huusivat. Joukko monstereita marssi aluksesta ulos. He näkivät toisen joukon joka käveli heitä päin. "Magnum! Ara!" Awa huusi ja juoksi halaamaan siskoaan. "Jahas. Ruostekasa on vielä ehjä." Kalma nauroi. Magnum käveli Kalman eteen ja otti tätä kiinni rinnuksista. "Muahan sä luuviulu et hauku!" Magnum sanoi ja jatkoi matkaa Kitaa halaamaan. Kalma katsoi pöljänä Magnumin perään. "Mikä tolle tuli?" Kalma kysäisi päätään raapien. "Jos se ei vaan kestänyt sua." Amen sanoi voittoisasti ja meni muiden joukkoon. Ara ja Magnum kävivät vielä hyvästelemässä ystävänsä ja lähtivät Kitan alukseen.
Kita oli hyvästelemässä Toddia ja Zettiä. "Tod ja Zet mennä nyt kotia. Meillä ikävä sinua tulla!" Tod ja Zet sanoivat yhteen ääneen. " Kitallakin ikävä tulla .Te muistaa tulla käyämään." Kita muistutti. Tod ja Zet nyökkäsivät. "Heipparallaa!" Kita huusi vielä heidän peräänsä. Alus lähti pois valon nopeudella ja Kita jäi vilkuttamaan ystävilleen. Kita kaivoi jotain taskustaan. "Mitä täällä olla? ALUKSEN AVAIN! No, ei ne sitä tarvita." Kita tuumi ja heitti avaimen pois. "KITA PERKELEE!!" kantautui huuto jossain avaruudessa.
Ara ja Magnum olivat jo kertoneet muille monstereille matkastaan. Aran piti alkaa jo nukkumaan mutta hän ajatteli vain ystäviää. Pian alkoi kuulumaan tuttua ulvontaa. "Jasu!" Ara ajatteli ja katsoi ikkunasta. Mäen päällä oli kaikki hänen uudet ystävänsä. He kaikki vilkuttivat Aralle joka vilkutti takaisin. Syystuuli puhalsi ja Nidra, Jesde, Tomzas, Jasu, Velchu ja Lisa katosivat savuna ilmaan.
LOPPU
Toidottavasti piditte. Nikkeliventures kuittaa!
