by Zukka » Sun Jan 14, 2007 8:07 pm
Aloittelevilla kirjoittajilla on usein ongelmia tekstiensä kanssa. Kokosin pienehkön tutoriaalin ja sisällytin siihen muutamia toimivia vinkkejä. Tarkoitukseni ei ole loukata ketään, vaan ohjeistaa uudet ficcarit alkuun. Koko pätkä on omaa käsialaani ja kopiointi on tekijänoikeusrikkomus. Kiitoksia.
Valmistelut
-keksi juoni
Tarinoiden perusta on juoni. Ne eivät ehkä erotu selkeästi, mutta siellä ne ovat. Tai ainakin niiden pitäisi. Vältä kuluneita juonia, kovin moni tuskin haluaa lukea kahdeksattatoista tarinaa samasta aiheesta. Mikäli juonessa on selviä kliseitä, kannattaa varautua peittämään ne vähän harvinaisemmilla ilmauksilla.
-mieti ideaa, kehittele sitä eteenpäin
Todellakin, heti idean saatuaan ei kannattaisi sännätä koneen ääreen toteuttamaan sitä. Joskus hyvä tarina saattaa vaatia idean pitkällistä pyörittelyä ja kehittelyä. Se saattaa tuntua turhauttavalta, mutta lopputulos on usein palkitsevampi.
-lue ja hae ideoita
Lukeminen ei ole koskaan pahasta. Kirjoittajan karu totuus on, että jos ei lue, ei kehity. Ensin sitä helposti ajattelee, että ei minun tarvitse, en mä kehittyisi muutenkaan. Tööt, väärin! Kielikuvat painuvat sinne alitajuntaan, ja sieltä ne tulevat sitten joskus koristamaan omaa tekstiä, mikäli niitä jaksaa ruokkia.
-hahmot
Nehän ovatkin täällä herättäneet närkästystä jonkin verran. Sekä omien hahmojen, että bändin jäsenten kuvaaminen. Ehkä en ole lukenut tarpeeksi ficcejä täällä, mutta laitan nyt pari stereotypiaa omista hahmoista. Jos ette ole syyllistyneet niihin, pysykää jatkossakin kaukana.
Perushahmona voinemme mainita mustahiuksisen tytön, sellaisen kuusitoistakesäisen black angelin. Jumalatonta pakkelimäärää ei yleensä korosteta ficeissä, mutta muun kuvauksen perusteella sen voi lukea rivien välistä. Tämä tyttö on saattanut pukeutua mustiin. Todennäköisesti hän myös kuuntelee Lordia, minkä takia hän on yksinäinen ja kiusattu. Kiusaaminen ei rajoitu vain henkiseen väkivaltaan.
Toinen stereotypialuento käsitteleekin sitten itse bändin jäseniä. En tiedä, millaisia he ovat oikeasti, enkä yritä muuttaa kenenkään käsitystä näin sanomalla. Kirjoittaminen kuitenkin perustuu kuitenkin hahmojen luonteen osalta omaan tulkintaan, ei niiden kaikkien muiden tyyppien. Kuinka usein olenkaan lukenut tekstejä, joissa Mr. Lordi on suoraan sanottuna vittumainen maailmankaikkeus on suuri ja mä olen sen keskipiste-tyyppi. En tiedä, ehkä se olikin alun perin herran Lordin visio. Että pääperkele on juuri sellainen. Toinen tarinoista esiin pomppaava piirre on, että Mr. Lordi pompottelee bändin muita jäseniä ja kittaa itse Pepsiä sohvalla. Kuinka kauan yhtye pysyy kasassa, jos yksi ei kanna korsiaan kekoon muuten kuin biisinteon osalta?
Kita on kuvattu tyhmäksi, lapsenomaiseksi ötökäksi, jota on naurettavan helppo loukata. Tämä on ehkä vähän lähempänä pääperkeleen visiota. Mutta tarkoittaako se automaattisesti sitä, että rummut ovat niin yksinkertainen soitin, että tyhmän avaruusolionkin on niitä helppo paukuttaa? Vai tuleeko tämä typerys-vaikutelma huonosta soomesta, jota on käytetty sarjakuvissa?
Tulipas pitkästi.
Kirjoittaminen
-kirjoita teksti valmiiksi, korjaa virheet
Ei tekstiä, ei tarinaa, luonnollisesti. Kaikki varmaan osaavat kirjoittaa. Ja yllättäen, Wordiin tai muuhun vastaavaan kirjoitusohjelmaan kirjoittaminen on helpompaa! Ohjelma ilmoittaa kirjoitus- ja kielioppivirheistä. Tekstistä tulee lukijaystävällisempää, kun joka toinen sana ei kuhise typoja. Kirjoitusvirheet on nopeampaa korjata heti sen huomatessaan, koska silloin sen läsnäolo on tuoreessa muistissa. Jos kirjoittaa ensin koko tarinan ja käy korjaushommiin vasta sitten, saattaa usea virhe livahtaa silmien editse huomaamatta.
-oikolue, hio
Kun olet saanut pätkän valmiiksi, kannattaa vielä lukea teksti läpi pariin otteeseen. Pienen paussin pitäminen heti kirjoitusprosessin jälkeen ei ole haitaksi. Se selkiyttää ajatuksia, jolloin tekstin oikolukeminen on helpompaa. Kornilta tai tahmaiselta kuulostavat pätkät kannattaa yrittää korjata.
-yritä keksiä omaperäinen nimi
Varmasti suurin pulma tulee, kun yrittää keksiä oikeasti kuvaavaa ja silti massasta erottuvaa nimeä. Yleensä nimenomaan otsikko on se, joka vangitsee lukijan huomion. Nimi kannattaa valita tarinan tyylilajin mukaan. Seikkailutarinalle ei kannata antaa liian abstraktia nimeä, kun taas lyhyttä synkistelyä ei kannata otsikoida liian suoralinjaisesti.
Jäikö ohjeistus mielestäsi vajaaksi? Puuttuuko jokin olennainen seikka? Kerro se tässä threadissa, suostumuksellasi päivitän sen alkuperäisen tutoriaalin loppuun nimesi kanssa.
Muistakaa toki lukea Studen kirjoittama tuto kieliopista sivulta kaksi.
Last edited by
Zukka on Mon Aug 25, 2008 10:51 pm, edited 5 times in total.
You may find me lying on some desert road
My eyes wide open to the universe